Menin naimisiin nykyisen rouvani kanssa helmikuun 7. päivänä vuonna 1981. Voisin toki sanoa myös, että menin naimisiin ensimmäisen vaimoni kanssa silloin. Sitä toista vaimoa siis ei ole ollut eikä tullut. Vielä nykypäivänäkin meitä sellaisia on, jotka pysyvät saman puolison kanssa, kunnes kuolema tai Alzheimer erottaa. Nuo muistin kaatavat taudit ovat kammottavia; ihminen elää vaikka ei eläkään, häntä ei ole vaikka hän onkin. Juuri tuossa katsottiin telkkarista uutta suomalaista Fuengirolaan sijoitettua sarjaa, missä päätähden miehellä on muistitauti. Sanoin rouvalle, että tuota tautia en kyllä haluaisi. En minä kyllä mitään muutakaan tautia halua, mutta vaikea niitä on sitten estääkään ~ nykyään aika monia sairauksia kyllä pystytään hoitamaan.

Helmikuun 7. on ollut aika erikoinen päivä vuosien varrella muutenkin. Olen siitä joskus kirjoittanut, joten en tässä tuhlaa tilaa sen enempää. Mainitsenpa kertauksen vuoksi, että siihen on mahtunut armeijasta vapautumista ja leikkaushoitoa tuon avioliiton solmimisen lisäksi.

Menimme naimisiin kesken opiskelukiireiden Jyväskylässä. Pienet häät - lähimmät sukulaiset, ei edes kavereita. Taisimmepa olla jonkinlaisia konmarittajia jo siihen aikaan. Avioliittomme aikana suurimmat juhlat ovat olleet lasten rippi-, ylppäri- ja ammattiinvalmistumisbileet ja meidän molempien 50-vuotispäivät. 

Juhlapäivämme sujui tavalliseen tapaan ensin töissä ja sitten minä olin vielä kreikan tunnilla ennen kuin ehdin kotiin joskus iltakahdeksan aikaan. Kävimme saunassa ja söimme erinomaisen hyvää salaattijuttua, minkä rouva oli laittanut töistä tultuaan. Juhlimme sitten tätä hääpäivää vähän enemmän yhdessä yhden toisen merkittävän tapahtuman kera tuossa parin viikon päästä, mutta siitä ehkä sitten enemmän, kun sen aika tulee.

h%C3%A4%C3%A4p%C3%A4.jpg