Aina sitä löytyy jopa täällä Koti-Suomessa jotain uutta ja jos ei nyt ihan ihmeellistä, niin joka tapauksessa ainakin mielenkiintoista nähtävää. Ei tarvitse mennä edes kovin kauas.

Lähtökohtaisesti emme ole koskaan ihan hirveän innokkaita olleet kaupunkilomien eikä maaseutulomienkaan perään tai ehkä paremminkin voisin sanoa, että minä en ole ollut. Tässä on tarvinnut saada painoa hartioille ja harmaata ohimoille, ennen kuin ajatus tällaisesta reissaamisesta Suomessa on herännyt. On suorastaan hölmöä, että tunnen Pariisin paljon paremmin kuin yhdenkään suomalaiskaupungin, joskin on sanottava, että nähdäkseen Pariisin, on siellä käytävä monen monta kertaa tai viivyttävä yhdellä kerralla vähintään kuukausi ja sitten vielä oltava joka päivä menossa.

No niin, mepä teimme pikaisen kahden yön lomasen Tampereelle. Olen kyllä käynyt "Mansessa" pikaisesti ja ohimennen montakin kertaa, mutta ikinä en ole ollut siellä niin, että oikein tutustuisin paikkaan. Niinpä tuossa joulun jälkeen päätimme, että tämä virhe korjataan ja suunnataan suureen Hämeen keskukseen, missä ihmiset syövät mustaa makkaraa ja odottavat, kun se tulee, siis kun se Nysse tulee.

Lähdimme matkaan tiistaiaamuna ja saavuimme kohteeseen puolen päivän jälkeen. Meiltä on matkaa noin 175 kilometriä ja kun suurin osa on moottoritietä, matka eteni joutuisasti. Viimeiset kaksi kilometriä olivat kyllä aikamoista sähellystä rakennustyömaan keskellä, koska olimme menossa Torniin ja sen viereen rakennetaan nyt kovaa kyytiä sitä uutta uljasta jäähallia. Onneksi on nämä navigaattorit keksitty.

Tutustuimme kahden päivän oleskelumme aikana ensinnäkin Vapriikkiin, joka on vanhaan tehdasrakennukseen järjestetty museokombinaatio. Siellä oli monta erilaista kohdetta ja menimmekin kumpikin omien kiinnostustemme mukaisesti eri tahtiin. Minä kävin Jääkiekkomuseossa (totta kai), Pelimuseossa ja Postimuseossa. Irmeli tutustui Postimuseon lisäksi pariin muuhunkin - ainakin Tampere 1918 - näyttelyyn, mikä kertoi siisi luokkasodan aikaisista asioista.

Kävimme upeissa Kalevan kirkossa ja Tuomiokirkossa ja myös Kalevankankaan hautausmaalla, mistä löytyi helposti kolmen suurmiehen hauta heti pääportin läheisyydestä. Kyse oli Juice Leskisestä, Veikko Sinisalosta ja Väinö Linnasta. Tampereella kuuluuu syödä mustaa makkaraa ja sitä ostettiin ja maistettiin Tammelan torilla. Tärkeä kohde oli Näsinneula, jonka alakerrassa syötiin hyvää kotiruokaa ja ylhäällä ihailtiin maisemia. Tornin vieressä on Sara Hildénin museo, missä myös kävimme ihan pikkuisen ihmettelemässä taidetta. Tampere-talo oli toki myös kohteena Muumimuseon vuoksi. Muumitarinat pitäisi kyllä tuntea paremmin, jos mielisi saada näyttelystä kaiken irti.

muumimammajapappa.jpg

Matkaan mahtui kaksi kyläreissuakin. Laetician, Jonathanin ja Joonan luona kävimme tiistai-iltana ja sitten serkkuni Jukan ja hänen vaimonsa Eevan luona. Heidän kanssaan kävimme syömässä kivassa Heinätori-ravintolassa.

Muusikko Juice Leskinen olisi täyttänyt keskiviikkona 70 vuotta, jos olisi elossa. Hänen musiikkiaan saimmekin keskiviikkoiltana kuunnella hotellimme aulabaarissa, missä Juicen luottokitaristi Ari Kankaanpää soitti ja lauloi vierailevien tähtien kanssa Juice-biisejä ~ kävipä lavalla muuan Mikko Alatalokin.

Saimme matkalla hyviä ruokia ja hotellihuoneemme oli ihan kiva. Sellainen erikoisuus tällä reissulla, että kävimme noin puolen tunnin kuntopiikin hotellin kuntosalilla. Ikinä ei olla tehty moista hommelointia lomalla - kotikylällä toki.

Vähän pyörittiin kaupoissa, mutta eipä mitään ihmeellistä osteltu.

Hyvä reissu ja suunnitelmia Tampere-reissuihin tulikin jo pääasiassa urheiluun liittyen. Ensi syksyn Suomi-Ruotsi-maaottelu ja parin vuoden päästä on se jääkiekon MM-turnee ~ siinähän tuota motiivia.