Nyt meni kyllä liioitteluksi. Emme me päivää siellä viettäneet - viitisen tuntia perillä ja sitten tunti autolla mennen tullen, mutta melkein työpäivän verran joka tapauksessa.

Meillä oli sellainen tarkoitus tälle retkelle, että kävisimme tapaamassa Irmelin serkkua, Ristoa ~ sattuneesta syystä, jonka kerron sitten joskus lähitulevaisuudessa. Serkkumies asuu Lahdessa ja tuli junalla, joka kätevästi toi hänet Triplaan, Pasilan uuteen hienoon kauppa- ja asemakeskukseen. Menimme syömään ja samalla Risto, Irmeli ja Penni hoitivat yhteisen asiansa ja minä kuuntelin ja toki osallistuin keskusteluun, koska se juttu oli minulle ihan tuttu.

Triplassa vierähti vajaa kolme tuntia. Menimme sinne siis omalla autolla ja parkkeerasimme sen Triplan alla olevaan parkkihalliin. Se ei ole mikään sikakallis mesta, etenkin kun ottaa huomioon, että ensimmäiset kaksi tuntia ovat ilmaiset. Löysimme automme helposti, mutta ehdimme kyllä leikkiä vekottimella, joka auttaa ihmisiä löytämään autonsa, jos eivät jostain syystä sitä jättöpaikkaa muista. Tämän mahdollistaa parkkihallin rekisterinumeroon perustuva puomien avaus- ja parkkeerauksen maksujärjestelmä. Meillä on puhelimissamme nyt sellainen appi, että senkun ajamme parkkihalliin eikä tarvitse pelata minkään maksun tai maksukorttien tai -lappujen kanssa. Parkkimaksu veloitetaan tililtä suoraan tai se saattaa mennä luotollekin. Mutta siis se laite oli sellainen, että kun näpytteli näytölle auton rekisterinumeron, näytti laite ensin kuvan autosta ja sitten yhden näpäyksen jälkeen kartan, miten sen luokse pääsee. Kätevää.

Triplasta menimme sitten keskustaan ja kävimme Amos Rexissä. Siellä oli nuorten, lahjakkaiden taiteilijoiden järjestämä näyttely. Olihan siellä vaikka mitä - osin aika höpöäkin taidetta, mutta monia hyvin mielenkiintoisia juttuja. Tässä seuraavassa kuvassa oleva taideteos on koottu valkoisista tai oikeastaan läpinäkyvistä, vaaleista juomapilleistä. Melkoinen pykääminen tässäkin on ollut.

amo1.jpg

On kyllä pakko todeta, että en aivan sadalla kympillä ihastunut tähän näyttelyyn. Minulla kun on kuitenkin se laajasti mainostamani museokortti, niin olihan se ihan hyvä käydä katsomassa tuo näyttely, kun kerran kortti on hankittu. Sehän ei nyt enää tavallaan maksa minulle mitään, kun olen sen kerran jo maksanut. Jokainen museokäyntini pudottaa kortin hintaa ja saatan jo olla voitolla - en tosin ole ihan varma.

Enemmän minä itse asiassa ihailin tuota rakennusta ja etenkin sen kattoja - hyvin näkyvät näissä kuvissa.

amo2.jpgamo3.jpg