Sunnuntaisin ehdimme yleensä tehdä paljon asioita, koska heräämme aina suhteellisen aikaisin. Nousin eilen hieman ennen seitsemää ja niinpä kävin katsomaan yhtä leffaa, joka oli kesken. Söin sitten aamiaiseni omassa seurassani ja rauhassani, koska rouvalla riitti unta hieman pitempään.

Syötyämme aamiaisen ja luettuamme Hesarin, lähdimme kävelylenkille. Hesaria luemme kahdesta eri lähteestä - rouva levittää paperiversion pöydälle ja minä taas luen sen tabletilta. Eipä tule riitaa.

Kävelimme kirkonkylän ympäri reipasta tahtia, kun me molemmat nyt kykenemme sitä vauhtia pitämään. Sen verran on tuo kunto parantunut. Vettä tihuutti ihan juuri ja juuri sen verran, että välillä tuntui sateelta, mutta ei niin paljon, että rillit olisivat ihmeesti kastuneet. Minulla oli kyllä ihan sadetakki, joka pitää kyllä pienen sateen aika hyvin, joten enpä kyllä kastunut lopulta yhtään.

Syötyämme hernesoppaa lounaaksi, katsoimme "Loistava ystäväni"-sarjan loppuun ja valitettavan pakko oli todeta, että en ihmeesti pitänyt siitä, joskin arvostan nuorten näyttelijöiden hyvää tekemistä. Rouva tykkäsi kovasti.

Iltapäivää kulutin sitten mm. lukemalla. Kävimme Nummelassa reklamoimassa meille myydystä päiväysvanhasta tuotteesta. Koska kyse oli kalasta, emme alkaneet todellakaan syödä sitä, vaan veimme sen kauppaan takaisin ja toki saimme sekä rrahat, että pahoittelukahvipaketin. Ostin samalla reissulla kuntosalikengät - nyt pitäisi vaan päästä sinne salille asti, mutta ehkä se on sitten helpompi juttu.

Päivän jo kääntyessä iltaa kohti, aloimme tehdä ruokaa. Laitoin pöntön valmiiksi ja sitten työnsimme upean muikkusaaliin savuun valmistumaan. Perunoita ja herkullinen salaatti ja sitten ne muikut ja kyllä oli siis niin hyvää, että voisin ottaa tässä kohtaa käyttöön entisen äitini usein kuullun sanonnan ~ "ottoa lisseä". Ei muuten tarvinnut kehotella.

muikku.jpg

Ruokailun jälkeen rouva lähti elokuviin katsomaan sitä korealaista kohuelokuvaa - olisiko nimeltään "Paratiisi". Oli kuitenkin kuulemma todella hyvä.

Minä puolestani menin kirkkoon kuuntelemaan urkumaratonia. Se tarkoittaa sitä, että kuten viime vuonnakin, kirkossa oli urkureita soittamassa lähes non-stoppina ihmisten etukäteen toivomia urkukappaleita ja toki he soittivat myös omia toiveitaan. Tilaisuus oli sellainen, että ihmiset saivat tulla ja mennä miten ehtivät, ei ollut pääsymaksuja ja välillä saattoi piipahtaa pullakahville sivusaliin, missä oli Yhteisvastuukeräyksen kahvimyynti edullisesti. 

Urkuparvenkin salaisuudet paljastuivat, kun kuoriin oli värkätty suora videoyhteys ylhäältä. Näin ihmiset saattoivat kuulemisen lisäksi nähdä, mitä soittaja tekee. Sitä en tideä, minkä satelliitin kautta kuva tuli, koska se oli ehkä noin puoli minuuttia myöhässä, mutta ajatus oli kerrassaan mahtava.

urkumara1.jpg

Illa urkureina toimivat Elina, Paula, Lasse ja Kaisa-Leena. Loistava juttu kerrassaan. Koska kaikki halukkaat eivät kuitenkaan olisi päässeet tai esimerkiksi jaksaneet tai nyt jostain syystä voineet tulla paikan päälle, tuli koko maraton suorana lähetyksenä Facebookin kautta vaikka kaikkialle maailmaan. Hieno homma.

urkumara2.jpg

Päätimme sunnuntaipäivän uurastukset katsomalla Areenasta uutta suomalaista poliisisarjaa, Paratiisia , joka on sijoitettu tuhansien ja taas tuhansien suomalaisten suosikkipaikkaan, Aurinkorannan Fuengirolaan. Ei mikään supeeeerrrrr, mutta ihan katsottava ja onneksi vain kahdeksanosainen, joten se menee ihan mukavasti ja uskoisin, että katsomme sarjan loppuun.

Illan päätteeksi luin vielä hyvää, mutta hieman hankalaa kirjaa, mutta en hankaluudesta huolimatta anna periksi. Kerron siitä seuraavassa tarinassani, kunhan sinne asti päästään.