Otsikkoni on kirjan nimi, hyvän kirjan. Tuon opuksen on kirjoittanut ruotsalainen David Lagercrantz. Kyseinen kirjallinen teos on alunperin Stieg Larssonin Millennium-sarjaan kuuluvien kolmen kirjan jatko-opus. Larsson kuoli kolmannen kirjan jälkeen, mutta koska sarja oli niin onnistunut ja suosittu, pyydettiin Lagercrantzia keksimään jatkoa ensimmäisille teoksille. Käsittääkseni hän ei ensin innostunut asiasta, mutta sitten lähti rohkeasti jatkamaan Larssonin luomusta ja ainakin minun mielestä David-herra on onnistunut loistavasti. Tämä tarinani otsikko on koko sarjan kuudes teos eli Lagercrantzin kolmas. En tiedä, vieläkö lisää tulee, mutta ainakin toivoisin niin.

Kirjasarjan eräänlaisena keskiönä on Millennium-niminen aikakausilehti, joka pureutuu yhteiskunnan ongelmallisiin ydinkohtiin ja kritisoi voimakkaasti erityyppisiä vääryyksiä. Kovin minulla on ollut mielessä Suomen Kuvalehti, mutta väittäisin, että Millennium on vielä enemmän yhteiskunnallinen, joskaan kirjoissa ei ihan tarkasti kerrota juurikaan muista kuin päähenkilön Mikael Blomkvistin kirjoituksista ja hänen taustahommistaan artikkeleita laatiessaan.

Kirjojen toinen, merkittävässä roolissa seikkaileva henkilö on äärimmäisen erikoinen ja hyvin vaikea persoona. Lisbeth Salander. Lisbeth kuvataan käsittämättömän älykkääksi ja hänen toimintansa kaikissa opuksissa onkin erinomaisen taidokasta. Toinen huomio Lisbethistä on hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa liittyvä väkivaltaisuus, joka heijastuu sitten aikuisiän toimintaan. 

Lisbeth ja Mikael tekevät paljon yhteistyötä ja ovat jopa tavallaan läheisiäkin, mutta toisaalta Lisbeth katoaa kuvioista ajoittain ja lähestyy Mikaelia oikeastaan vain silloin, kun Lisbeth tarvitsee apua ja etenkin, kun nainen huomaa Mikaelin olevan pulassa. Lisbethillä on rajattomat varat, jotka hän onnistuu sarjan ensimmäisessä kirjassa hankkimaan ja niiden avulla hän pystyy sitten pyörittämään melkoista rulettia.

Salanderin ja Blomkvistin lisäksi kaikissa kirjoissa on seikkaillut muutama poliisi, kuten Jan Bublanski ja erittäin merkittävänä osana Lisbethin perhe.

En tee paljastuksia. Suosittelen tätä kaikille hyvin kirjoitetun jännityksen ystäville. Ainakin Larssonin opuksista on elokuvatkin, mutta eivät ne pääse lähellekään kirjojen intensiteettiä, vaikka ovatkin ihan päteviä rainoja. Sellainen toteamus tähän loppuun, että kirjat on luettava järjestyksessä, koska niissä on jatkuva juoni.

lager.jpg