Tässä k-viruksen ikeessä siis ollaan. Etäopetusta aamusta pitkälle iltaan, lukemista, vähän soittelua, lenkkeilyä ja elokuvia ja sarjoja. Onneksi on ollut hienot ilmat. Joka päivä on voinut mennä lenkille pelkäämättä kastumista, jos kohta on ollut aika kylmä varsinkin niinä päivinä, kun on oikein reippaasti tuo ilma kulkenut vaakasuorassa. Keskiviikkoiltana kävimme kävelyllä ja vaikka emme ihan pieniä ihmisiä olekaan, niin tuuli pisti meitä kyllä liikkumaan hieman aiotusta sivusuuntaan. 

et%C3%A45.jpg

Etäopetusta on sitten väännetty. Viime kerralla niistä kirjoittelinkin ja nyt tässä olen astunut askeleen eteenpäin. Kerron siitä vielä tässä kohdakkoin, mutta sitä ennen yksi siihen touhuun liittyvä juttu. Olin nimittäin selkävaivan takia pari päivää pois koulusta, ennen kuin siellä laitettiin ukset kiinni ja niinpä muutamat vihkot jäivät minulle. Oppilaille ilmeni tarve näiden puuttuvien tarvikkeiden käyttöön ja niinpä teinkin sellaisen ratkaisun, että käyn viemässä lapsille heidän vihkonsa. Niinpä autoilimme rouvan kanssa tuolla kouluni läheisyydessä keskiviikkoiltana ja kävimme pudottamassa nuo jutut lasten tai siis heidän perheidensä postilaatikkoon. Olipa hauska tehdä pieni autoretki paikoissa, missä ei koskaan ole tullut käydyksi. Sitten kun tuo rouva oli mukana, niin homma pelasi hyvin, kun Irmeli luki karttaa ( = siis Google Mapsia) ja minä ajoin.

No sitten se uusi askel. Tämä etäopetus käy erittäin tylsäksi sekä minulle että oppilaille, jos en etsi tai kehittele mitään uusia juttuja. Tässä viikolla kyselin huoltajilta asiaan kuuluvat luvat sellaiseen hommaan, että saanko muodostaa WhatsApp-ryhmän ja sitten alkaa tekemään puhelinneuvotteluita tai siis oppitunteja puhelimen avulla. No, luvat tuli ja olen nyt testannut yhteydet ja hyvin pelasi ja niinpä ensi viikolla tulen tekemään oppitunteja puhelimitse. On tämä tekniikka ihmeellistä. WhatsAppissa on se huono juttu, että vain neljä ihmistä voi olla yhtä aikaa linjalla, mutta kun minulla on vain 12 oppilasta, niin selviän aina neljällä yhdeydenotolla samalla kerralla.

et%C3%A43.jpg

Ihan tässä pitää muistaa normaalit elämänkuviot. Irmelihän on ollut myös etähommissa ja tänään, kun sain tehdyksi suurimman osan päivän töistä, aloitin nuo Huldan hommat. Eikun rättiä käteen ja imuri laulamaan. Matot ja vuodevaatteet ulos ja sitten homma käyntiin. Hyvin meni ja puhdasta on.

Nyt on ilta ja sauna palaa jo hyvin ja on syöty ja puhelinlagat laulavat. Mikäpäs tässä viikonloppuun siirryttäessä.

et%C3%A44.jpg