Meillä kotona on kirjasto. Se ei ole varsinaisesti lainasto, vaikka me joskus olemme toki lainailleet kirjoja joillekin sieltä. Se on siis oikeasti vain tavallinen huone, jossa on kaksi kirjahyllyä ja sohva sekä lasten leikkitila. Lasten leikkitila alkaa ehkä olla hiljalleen tarpeeton ajatellen lapsenlapsia, koska he ovat jo aika isoja. Pojat eivät siellä ole leikkineet enää aikoihin eikä Emmakaan mitenkään kamalan paljon.

Kirjastossa on äänitetty paljon. Kun ostin äänitykseen sopivan tietokoneen ja hilavitkuttimet, olimme silloin tekemässä Thromoksen levyä. Suurin osa tuon lauluyhtyeen lauluista on levytetty siellä, joten sitä voidaan syystäkin kutsua Kirjastostudioksi. Itse olen tehnyt siinä tilassa tosi paljon äänityksiä, joita olen käyttänyt Oldmanin ( = siis minun taiteilijanimi) taustojen teossa.

Nyt kun on tämä korona-aika, on YLE keksinyt lähetellä Olohuone-keikkoja perjantai- ja lauantai-iltaisin. Siellä on ollut esiintymässä moni kotimaisen musiikkimaailmamme huippunimi ja ilmeisesti ohjelma on saanut paljon katsojia. Hyvä niin näille artisteille ja myös eristyksen tuskaa kokevalla kansakunnalle.

Päätinpä sitten minäkin kantaa korteni kekoon, kun tuo kodin ulkopuolinen musisointi on niin tavattoman vähissä eli sitä ei siis ole lainkaan. Rakensin kirjastoon kevyen kenttästudion, mikä yksinkertaisesti tarkoittaa vain sitä, että vein digipianon ja pienen vahvistimen ja mikrofonin sinne.

free5.jpg

Toki siellä on kitarakin, koska laulelen myös kitarabiisejä - yksinkertaista.

Tein viikko sitten keskiviikkona livekeikan Facebookin kautta. Kyseessä oli syntymäpäiväni juhlistaminen. Soitin pianoa ja lauloin omia vanhoja laulujani.

Tuo synttärikeikka poiki sitten lisäpyyntöjä. Kaipa ihmiset kaipaavat näinä aikoina joitakin huvituksia, jotka eroavat niistä tavallisista ja niinpä päätin sitten laulaa luikaista toisen keikan heti perään. Tällä kertaa otin mukaan Oldmanin biisejä, mikä tarkoittaa sitä, että minulla oli valmiiksi kyhätyt taustat tälle touhulle.

Kuulijoitakin oli ja sainkin jo keikan aikana yhteen WhatsApp-ryhmään viestin, että siellä jossain Uudenmaan eristysrajan takana katseltiin suoraa lähetystä SakenKirjastosta.

gig1.jpg

 

Viisi biisiä siinä esitin. Tavoitteena oli selvitä alle puolen tunnin ja kai siihen joku 25 minuuttia kului - ei sen enempää. Turha venyttää tällaisia juttuja liian pitkiksi. Toisaalta voisihan sitä tehdä vaikka kolmen tunnin keikan putkeen ja vaikka etukäteen kertoa FB:ssä ohjelmisto ja laittaa niille vielä lukujärjestyksenomainen suunniteltu aika. Sieltä sitten voisi käydä poimimassa vaikka pari haluamaansa juttua. Ehkä teenkin joskus näin.

Eiliset biisit olivat sellaisia ns. varmoja tapauksia. Aloitin vanhalla tutulla Beatles-hitillä "And I love her". Seuraavaksi ruotsinkielinen "Gabriellas sång" elokuvasta Såsom i himlen (tjms.). Sitten Eric Claptonin "Please be with me" levylta 461 Ocean Boulevard , toinen Beatles-hitti "You're going to loose that girl" ja sitten tulikin kantaesitys eli viime kuussa syntynyt "Tuuthan", joka kertoo siitä,  kuinka kyllästynyt olen märkään ja pimeään, kalsareihin ja villasukkaelämään.

Tällaista siis tälle kertaa.

gig2.jpg