Jouduimme jättämään koulun penkit ja pulsat maaliskuun puolivälissä ja sehän tapahtui suorastaan lennossa. Rankka paukku - etten sanoisi. Minulla oli vielä kaiken lisäksi pientä vaivaa siinä pari päivää ennen poikkeustilan alkamista enkä ollut töissä ja niinpä en ehtinyt millään muotoa ohjeistaa oppilaitani ja yhtäkkiä oltiin täysin valmistautumattomina ihan uuden työtavan edessä. Koska meillä Suomessa on suhteellisen tiukka perusopetuslaki, oli koronasta huolimatta saatava opetus järjestymään jotenkin.

No, tarinahan alkaa olla tuttu ja olenhan tuosta toki kirjoitellutkin. Toteutin etäopetusjakson pitkälti tekemällä viedoita tärkeimmistä oppiaineista, kuten matematiikasta ja englannista. Tein Classroomiin tehtäviä ja tämä Classroom puolestaan on sellainen työpohja, jonne voi tehdä kaikenlaista ja monenlaista. Kyse on siis kirjallisista töistä. 

Oppilaiden kanssa pääsin kontakteihin puhelimella, WhatsApp-ryhmän avulla ja lopuksi Meet-kokoustekniikan avulla. Pääasiassa ne olivat monologeja minun puolelta, mutta ei se lopulta haitannut. Tietoa kulki ja kaiken kaikkiaan oppilaani tekivät työnsä ihan kunnolla. Tässä kohtaa on pakko myöntää, että väsyin kyllä kunnolla, koska tuo etätyö on harvinaisen raskasta pitkän päälle ainakin minun formaatilla. Pisin työpäivä venähti neljätoistatuntiseksi.

Loppujen lopuksi pidän ihan hyvänä ratkaisuna palata kouluun vaikkakin vain kahdeksi viikoksi. Koronariskin leviämisen riski on esim. THL:n ja kaikkien asiantuntijoiden mukaan melkoisen pieni, vaikka tämän koulujutun takia saattaakin jonkinlainen tartuntapiikki iskeä, mutta kun yhteikunta on hiljalleen saatava jotenkin auki, jotta pyörät lähtevät pyörimään ja maa ei kaadu, niin tällä on mentävä.

ope.jpg

Koulupäivät ovat kylläkin hyvin erityyppisiä kuin mihin ollaan totuttu. Meidän pieni, hieman alle sadan oppilaan koulumme, ei ulkoile yhtä aikaa, vaan korkeintaan oman luokan oppilaiden kesken ~ pakkojamn meidän on kuitenkin melko lähellä toisiamme olla, kun samassa tilassa opiskellaan. Emme ruokaile yhtä aikaa ja me opettajat, jotka opetamme muita luokkia, menemme pitämään tuntimme niihin tiloihin, missä kohdeluokkamme sijaitsee eli oppilaat eivät liiku talon siällä yhtään enempää kuin on pakko.

Pedagogisesti pitäydymme perinteisessä "oppilas istuu pulpetissa"-meiningissä ja teemme kaikkia yhteisiäkin asioita vuorotteluperiaatteella. Esimerkiksi käsien pesemistä odotetaan aina omalla paikalla.

Monenlaista meininkiä tässä on, mutta nyt on jo viikko touhuttu koulutöiden parissa ja enää hieman reipas viikko ja sitten alkaakin loma.