Niin se taas lopulta melkoisten vaiheitten jälkeen joutui - se armas aika. Kulunut kouluvuosi sai käsittämättömän käänteen maaliskuun puolivälissä, kun pandemiaksi levahtanut koronavirus sotki kaiken ja sai käytännössä koko maailman kumoon eikä se vieläkään ole päättynyt, vaikka taudin aiheuttamia rajoituksia jo höllennetäänkin.

Olen jo aiemmin kirjoittanut etäopetuksesta vaikka kuinka paljon, joten enpä enää siihen puutu. Kävimme tässä toukokuun lopussa reilun kaksi viikkoa koulua ja siihen se sitten päättyi. Eipä näiden kahden viikon aikana juuri mitään ihmeellistä tehty - siivottiin ja laitettiin tavarat paikoilleen ja lopulta luokka oli autio ja tyhjä.

koulu1.jpg

Jos nyt joku ei tiedä, niin minähän olen virallisesti eläkkeellä. Jäin pois varsinaisesta virkatyöstäni kaksi vuotta sitten, mutta sattuman kautta lopulta päädyin pienelle koululle reilun kymmenen kilometrin päähän ~ ensin resurssiopettajaksi ja sitten kuluneen lukuvuoden ajaksi luokanopettajan hommaan. Resurssiopettaja toimii joko samanaikaisopettajana luokassa varsinaisen luokanopettajan apuna tai sitten itsenäisesti pienen porukan kanssa tukihommissa.

Sijaisuuteni loppui tänään eli huomenna olen sitten virallisesti eläkkeellä. Minullahan ei ole mitään työsopimusta, joten tämä on selvä näin. Juuri nyt en pysty sanomaan, mitä teen koulujen jälleen alkaessa ~ olenko ihan töissä jossain vai jäänkö freelanceriksi eli odottamaan, josko puhelin aamuisin soisi ja minua pyydettäisiin sijaistamaan sairaslomalla tai muuten poissa olevaa opettajaa. Sen näkee sitten.

Minulta siis loppuvat oikeudet tuolla koululla, missä olin ja samalla tietenkin velvollisuudetkin. Niinpä minun piti sitten luovuttaa kaikki sellaiset tavarat ja jutut, jotka kuuluvat kouulle. No, eipä tuota kahdessa vuodessa paljonkaan saanut haalituksi. Tärkeimmät pois annettavat roinakkeet olivat tietenkin avaimet. Koulun yleisavain, kaksi lokerikkoa ja pukuhuoneen kaapin avain. On siinä parkkipaikan lämmitystolpankin avain, jota en muuten tarvinnut kertaakaan tänä lukuvuonna.

koulu2.jpg

Onhan se haikeaa lähteä lopullisesti (ehkä...) pois paikasta, johon ehti  tottua. Koulurakennus on pieni ja taisinpa käydä kahden vuoden aikana joka paikassa, missä nyt ylipäätään piti käydä. Resurssiopettajana pyörin kaikissa luokissa ja aika paljon tässä toisenakin vuonna liikuin talossa. Sitten ihan tylysti vaan avaimet otetaan pois ja olet historiaa (ehkä...). Laitan tähän ehkä, koska olen nyt tähän ikään oppinut, että ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Saatan ihan mainiosti olla vielä tulevaisuudessakin opettajana jossain, koska Irmeli on vielä neljä vuotta töissä ja minä olen hyvässä kunnossa ja saatan ihan hyvin vielä hakea jonnekin töihin. Juuri nyt ei ole mitään hakusessa eli siinä mielessä ei ole mitään viestittävää.

koulu4.jpg

Nyt on tietenkin olo juuri sellainen kuin kuuluukin olla tähän aikaan vuodesta eli ihan lomalaisen olo. On siis ihan sama, olenko eläkkeellä vai lomalla, koska open hommassa tämä aika vuodesta on aina tätä jouten olemista ja alkukesän lepuuttelua. Jos en mene syksyllä töihin, niin sitten on toki ihan toisenlainen meininki, mutta sitä katsotaan sitten ja nyt ollaan nyt.