Nyt on kohta kulunut jo pari viikkoa tämän vallan lämpimän ilmamassan vallitessa näillä Pohjan perukoilla. Onhan se toki tavatonta, että täällä on näin kuuma, kun lämpötila parhaimmillaan/pahimmillaan nousee kolmeenkymppiin. Siinä on hyvät ja huonot puolensa ja minä melkein sanoisin, että enemmän siinä on huonoja asioita ainakin näin pitkäaikaisena ilmiönä.

KES%C3%841.jpg

Onhan toki kesäinen luonto aivan huimaavan hieno ja koska järvemme imevät lämpösäteitä itseensä, ovat uimavedet  erittäin mukavia myös meille kylmänaroille ihmisille. Auringonpaisteen luoma kirkas valo on pitkän ja märän talven ja raskaan koronakevään jäljiltä varmasti psyykkisestikin mahtava juttu. Kaikenlaiset lenkkeilyt kävellen, juosten, pyöräillen ja miten nyt haluaakaan, onnistuvat, joskin kuumuuden takia saattaa olla jopa vaarallista ainakin ihmisille, joilla on joitain terveydellisiä vaikeuksia. Iltaisin on mukava istua puutarhassa, parvekkeella, verannalla, jos sellainen paikka sattuu olemaan ja jos vaikka löytyy riippumatto, niin sielläkin on kiva lököillä tarvitsematta palella.

Helle ei kuitenkaan helli kaikkia. Jotkut pitkäaikaissairaat kärsivät tosi paljon kuumuudesta ja pahimmillaan joutuvat sairaalahoitoon ja tiedetäänhän helteen jopa tappaneen ihmisiä. Kaikissa asunnoissa ei ole jäähdytysmahdollisuuksia ja olen tässä kuullut ja lukenut kerrostaloasunnoista, joissa lämpötilat ovat pahimmillaan nousseet reippaasti yli 30 asteeseen. 
Luonto kerjää kiljuen vettä. Metsät ovat aikapommeja ajatellen mahdollisia metsäpaloja. Viljat ja muut hyötykasvit tarvitsisivat äkkiä hiljaista ja pehmeää sadetta puhumattkaan nurmikoista. En ole nyt viikkoon ajanut meidän pihaa ihan sen takia, etten polttaisi sitä. Jos nurmikko on liian lyhyt, kellastuu se nopeasti ja paranee edes kohtuulliseksi vasta elokuussa, jos kelit muuten ovat suotuisat.

Jos kohta ihmiset ovat olleet jotenkin valoisalla tuulella koronan viettäessä jonkinlaista suvantovaihetta ja sen esiintyvyys Suomessa on selkeästi vähentynyt, on meillä myös pimeä puoli. On ehkä auringon syytä, että kaikki ei ole mennyt niin kuin siellä Vaasan kuuluisassa paikassa.  Yksi juttu, mikä on nähty, niin erilaisia uskomattomia väkivaltatilanteita on ollut siellä ja täällä. Nuorison riehuminen poliisia kohtaan ja Vantaan laituriepisodi ovat omiaan kertomaan, että kaikki ei mene ihan hyvin. 
Liikenneraivo on ajoittain ihan käsittämätön. Olen käynyt reippaan kymmenen kilsan päässä meiltä uimassa käytännössä joka ilta ja nimenomaan sillä tiellä olen joutunut näkemään usein täysin päätöntä autoilua. En ole ihan varma, olenko jotenkin tylsä tiukkapipo, mutta yritän noudattaa nopeusrajoituksia, koska ne on tehty koko tiellä kulkevan väestön turvallisuutta ajatellen. Meidän keskustasta lähtee hyväkuntoinen tie sinne uimajärvelleni päin. Tien ensimmäinen kilometri on suoraa tietä, jolla on 80 rajoitus. Autoni kiihtyy tosi hyvin ja heti taajamarajoituksen jälkeen nostan nopeuden poikkeuksetta mittarin mukaan reippaaseen 80:iin, koska mittausten mukaan autossani on noin 5 kilsan mittarivirhe. Tämä nopeus ei vaan riitä kaikille. Yksi jos toinen on ohittanut minut niin, että takavalot vaan vilkahtavat. Ei siinä mitään minun puolestani, mutta kun ne ohitukset jatkuvat pitkän suoran jälkeisen mutkan kohdalla paikassa, missä näkyvyys on onneton. Sitten tulee 60:n alue ja siinä on ensin risteys ja sitten pieni taajama, missä nopeusrajoitus on 50 km/h. Ei haittaa ohittelijoita. Kuuluu vaan suhahdus ja musta auto on mennyt ohi.
Tällä mainitsemallani tiellä kulkee paljon lenkkeilijöitä kävellen, juosten, polkupyörällä ja olen nähnyt rullaluistelijoita ja rullahiihtäjiäkin. Lisäksi monet nuoret tulevat iltaisin pikku kylältä mopoillen käymään kirkonkylällämme. Tiellä on erittäin kapea päällystetty piennar tai sitä ei edes ole eli ainakaan pyörällä ei voi ajaa pientareella. Jos tässä tiellä ajaa 120 km/h ja tulee yllätystilanne, ei siinä ole ainakaan kevytliikkujalla mitään mahdollisuutta. Juuri tällä tiellä jäi neljä vuotta sitten pieni poika auton alle ja kuoli, mikä hyvin kertoo tieosuuden vaarallisuudesta. 

Saa nähdä, kuinka ensi viikolla jossain määrin viilenevä ilma muuttaa ihmisten toimintaa. Uimarantatoiminta ainakin vähenee jossain määrin ja se luu ulkona ajeleminenkin. Ehkä hieman rauhallisempaa sitten joka paikassa. Saa nähdä.

No, vielä ainakin tänään saamme uskoakseni käydä uimassa lämpimässä vedessä ja onhan se tilaisuus käytettäävä - ainakin meidän, jotka emme oikein siedä kylmiä kylpyjä.

KES%C3%842.jpg