Kuten sattuneesta syystä on täysin selvää, en tänä kesänä enkä varmaan tänäkään vuonna, matkusta Kreikkaan (enkä itse asiassa rajojemme ulkopuolellekaan). Olen ajatellut, että immuniteetti koronalle on jotenkin saatava ~ rokotuksella tai sairastamalla se tauti, mitä en kylläkään tippaakaan kaipaa tai sitten, että se virus vaan menee jonnekin uinumaan, mikä taas tuntuu hyvin epätodennäköiseltä.

Minun ei tarvitse välttämättä matkustaa yhtään mihinkään, kuten lomalla ei kenenkään muunkaan. Lomailu on asia, joka on mukavaa ja rentouttavaa ja avartavaa ja jopa opettavaista ja sen voi viettää monella tavalla kuten matkustaen, mutta se ei ole pakollista eikä välttämätöntä. Loman voi viettää myös siten, kuin vietimme minun ollessa lapsukainen. Isän kuoleman jälkeen meni monta kesää niin, että kävin kotoa käsin a) urheilukentällä b) mökillä c) jonkun lähikaverin luona d) kaupassa e) kirjastossa f) uimarannalla g) äidin kanssa jossain kylässä h) enon heinäpellolla ja siinä se sitten  olikin. En poistunut muutamaa kilometriä kauemmaksi kotoa ja se riitti. Vapaa-aikana urheilin, luin ja katsoin televisiota. Mitään muuta ei tarvinnut. 

Kun muutimme Vihtiin vuonna 1982, meillä oli Essi-vauva ja opintolainat ja kodin perustamiskulut niskassamme. Luokanopettaja-lastentarhanopettaja perheen tulot olivat älyttömän pienet ja kun kaikki kodin värmeet oli hankittava, niin kaikki tulot menivät pakollisten asioiden hankintaan. Säästäminen ihan siinä työuran alussa oli täysin mahdotonta. Jopa niinkin vähäiseltä tuntuva asia kuin Irmelin autokoulu oli tarkkaan harkittava. Eipä siinä silloin mitään matkoja ajateltu. Hyvä, kun pääsimme käymään Kotkassa ja Kivijärvellä aika ajoin. Teatteri, lätkämatsit, konsertit ja sen sellaiset olivat täysin mahdottomia asioita.

Hiljalleen siinä palkat ja kehitys kehittyivät ja jo 80-luvun puolivälissä saimme lomareissujakin kotimaassa onnistumaan. Olimme joissain hotelleissa koko perheellä ja jo ennen Kertun syntymää piipahdimme Ruotsissa muutaman päivän lomalla. Kålmordenin eläintarha ja Visby, siis Gotlannin saari olivat kohteina.

Kesäkuun alussa 1989 ajattelin mennä Essin kanssa uudestaan Ruotsiin. Siinä oli melkoisen rankka talvi takana ja oli syytä keksiä jotain piristävää. Irmeli kuitenkin heitti minulle idean, jota en edes ollut kuvitellut. Hän ehdotti, että menisin jonnekin Etelä-Eurooppaan, koska matkoja oli pilvin pimein ja viime hetken random-reissut olivat todella halpoja. Niinpä sitten päädyimme täysin yllättäen Kreikkaan ja lopputarina on historiaa. Minulla on nyt takanani lähes 50 matkaa sinne ja jos tässä vielä kykenen, niin onhan noita vieläkin tulossa. Asioiden kehitystä seuraan.

Innostuin silloin heti sen ensimmäisen Kreetalle, Agios Nikolaokseen suuntautuneen matkan jälkeen ottamaan selvää kreikan kielestä. Sitä rataa olen jatkanut enemmän ja vähemmän aktiivisesti vuodesta 1989 alkaen. Osaan kyllä melko paljon ja selviän aika hyvin jokapäiväisistä asioista, mutta edelleenkin on opittavaa. Pystyn jossain määrin lukemaan lehtiä ja seuraamaan television ohjelmia, mutta jäähän sieltä ymmärtämättäkin, mutta ihan sama juttu on myös englannin ja ruotsin kanssa, joita tosin osaan niin hyvin, että saan irti tarinoiden juonen ja kokonaisuuden . Olen lukenut paljon kirjoja englanniksi, jonkin verran ruotsiksi, mutta en ole vielä kyennyt kreikankieliseen kirjallisuuteen kuin muutamiin pätkiin sieltä täältä. Taannoin televisiostakin tullut "Saari" on minulla kreikaksi ja etenkin pitkiä dialogeja olen kyennyt lukemaan sieltä, mutta vaikeita selvityksiä sodan, sairauden ja vaikkapa luonnon kuvailuista en ole pystynyt. Minulta puuttuu edelleen sen verran sanoja, että kokonaisuus kirkastuisi.

Etenkin  sanavaraston kasvattamisen vuoksi, mutta myös kieliopin puutteiden ja unohtamisen takia päätin toukokuun lopussa, että opiskelen kesä- ja heinäkuussa kreikkaa joka päivä vähintään 15 minuuttia. Luen, kirjoitan sanoja, kertaan kielioppia, katson netistä kreikankielisiä ohjelmia, luen kreikkalaisia lehtiä tai itse asiassa yhtä "Ta Nea"-lehteä, joka vastaa meidän iltapäivälehtiämme ja aina tavatessani ihan tuossa lähellä asuvaa Michalista, vaihdan muutaman sanan kreikaksi hänen kanssaan. 

Kyllä tässä joka päivä jotain oppii, kun on kärsivällinen. Sanoisin opiskelevani ilmiöpohjalla monimuotoisesti - tulee tämää uusi OPS näin kesäkäyttöön.

ellinika.jpg