Kun olen asunut Kivijärvellä elämäni nuoruusvuosina ja sittemmin käynyt siellä vuosittain enemmän tai vähemmän, niin kyllähän siellä on jo kuta kuinkin kaikki oleellinen nähty. Kivijärvellä ei rakenneta eikä laiteta uusia suuria juttuja kovinkaan usein, mutta toki siellä on paljon tehty esim. sen jälkeen, kun lähdin opiskelemaan ja pääasiallinen asumiseni hiljalleen päättyi. Ensimmäisen OKL-vuoden jälkeen vietin melko hyväsen osan kesästä äitini kotinurkissa, mutta sitten aloin entistä enemmän viettää aikaani opiskelupaikkakunnallani.

Viime vuosina Kivijärvellä on rakennettu tai itse asiassa remontoitu koulu hyvään kuosiin. Se toimii yhtenäiskouluna eli lapset eskarista yhdeksänteen asti ovat samassa rakennuksessa, mikä ei edes ole mitenkään hillittömän iso, joten siellä he pyörivät samoissa nurkissa aamusta iltapäivään. Lapsia on jokseenkin satakunta eli ei todellakaan mikään suuren suuri koulu. Rakennus valmistui vuonna 1972, jolloin olin oppikoulun neljännellä luokalla. Silloin se tuntui huiman upealta ja mahtavalta. Jotain sisäilmaongelmia siellä sitten oli, mutta kunta sai ilmeisesti jostain riittävästi tukea ja käytti omaa rahaansa ja niinpä koulu saatiin hienoon kuosiin.

Onhan Kivijärvellä ihan uusi S-ketjun kauppa ja siitä kun lähdin sieltä, on lähelle silloista kotiani rakennettu iso mökkikylä, Hannunkivi. Kaikesta uudesta huolimatta, on kylän raitti kuta kuinkin samannäköinen kuin silloin joskus 1980-luvun alussa. 

 Kivijärven kirkko on aina mukava nähdä. Viime kesänä se oli paketissa maalauksen takia, mutta nyt sekä kirkko että tapuli seisovat uljaina ja hyvänäköisinä siinä keskellä kylää. Hautausmaatakin on siivoiltu ja paranneltu noin kymmenen vuotta sitten vallinneen hillittömän myrskyn jälkeen. Silloinhan siinä hautausmaalla kaatui isoja mäntyjä ja taisi siellä jokunen hautakivikin kaatua ja jopa särkyä.

stone6.jpg

Vietsaaren näkötorni on pystytetty hienolle paikalle kallion päälle noin vajaan kymmenen kilometrin päähän keskustasta. Viimeinen kilometri pitää mennä polkua pitkin ja kun se polku on alunperin ollut hakkuuaukealla, niin nyt siinä on melkoinen koivikko. Suorastaan jännittävä reitti. Näkötorni on varmaan kymmenen metrin korkuinen ja sinne kiipeävän kannattaa kyllä olla tarkka askelistaan, koska torni on sellainen rautaputkista tehty avoin rakennelma ja portaat ovat erittäin jyrkät ja askelmat hyvin kapeat eli ei kannata astua harhaan, ettei käy huonosti. Näkymät ovat hienot, mutta ongelmana alkavat olla huipun tasolle kasvaneet puut. Kohta ei enää näe muuta kuin puiden latvoja.

stone4.jpgstone8.jpg

Joitakin lapsuuteni nurkkia pitää aina käydä koluamassa. Enoni pihassa, ihan rannassa on vanha saunarakennus, jossa tosin on hyvään kuntoon uusittu sauna. Siellä sitä lapsena usein saunottiin ja äiti pesi pyykit vanhalla pulsaattorikoneella ja huuhteli ne kuumavesipadassa. Sieltä sitten juostiin aina vilvoittelemaan järveen, jos vähänkin tarkeni uida. Ja kyllähän sitä lapsena tarkeni...

stone3.jpg