Ostin elämäni ensimmäisen auton kesällä 1982. Se oli Mini, jonka keksin ostaa opiskelukavereiltani. Näppärä, pieni auto, jolla köröteltiin Jyväskylästä Vihtiin heinäkuun viimeisenä päivänä ja joka oli myös Irmelin ensimmäinen kokemus autolla ajamisesta itsekseen. Hän nimittäin ajoi kortin vasta, kun olimme jo muuttaneet tänne. Aluksi hän ajatteli, että hän ei koskaan tarvitsisi ajokorttia, mutta maalla asuminen on ihan toinen juttu kuin kaupungissa. Hänhän on kotoisin Kotkasta, missä pääsi joka paikkaan kaupunkibussilla. 

Oma auto tietenkin helpottaa menemistä sinne ja tänne, nopeuttaa matkantekoa ja myös mukaan otettava tavaramäärä on aivan toinen kuin jos kulkisi bussijunalaiva-kombinaatiolla. Silloin vuonna 1982 ei ihmeemmin tehty autoretkiä muuten kuin kotoa Helsinkiin, Kotkaan ja Kivijärvelle. Yhtään sen enempää ei 80-luvun alkupuolella ajeltu senkään jälkeen, kun luovuimme Ministä ( pakko, kun se hajosi) ja vaihdoimme ensin Ladaan ja sitten Opeliin. Kuta kuinkin samat kohteet koko ajan. 

Tässä kohtaa voisi tietenkin kysyä, miksi emme tehneet autolomia, kuten muutkin ihmiset. Vastaus on ihan yksinkertainen ~ ei ollut varaa. Hotellit ja muut majoituspaikat olivat hillittömän kallliita meidän tuloluokkaamme ajatellen. Teltta- tai muu halpamajoitus ei sekään houkutellut, koska vuodesta 1982 alkaen meillä oli 90-luvun alkuun saakka koko ajan vaippaväkeä ja meneväisiä lapsia, joiden vahtiminen oli oma lukunsa. 

Ensimmäinen oikein kunnollinen autoloma tehtiin sitten kesällä 1988. Meillä oli punainen Opel Kadett, joka oli ihan surkea, koska se oli koko ajan rikki, mutta kesti kuitenkin ihan ulkomaille saakka ~ Ruotsiin. Kävimme Kålmordenissa ja Gotlannissa. Hienot reissut.

Aloin perjantaina miettiä, missä olemme ajelleet näiden vajaan neljänkymmenen vuoden aikana, kun meillä on ollut auto. Otin punaisen tussin ja vetelin vanhaan karttaan reittejä. Ehtona oli, että vähintään Irmeli ja minä olimme autossa. Jonnekin 2000-luvun alkuun saakka meillä oli aina joku lapsista mukana, kun ajelimme reissujamme, mutta toki vähitellen he yksi kerrallaan jäivät yhteisistä reissuista pois.

************

suomi1.jpg

Tässä kartassa näkyy käytännössä kokonaan se, missä olemme ajelleet. Ulkomaan ajelut eivät tietenkään, mutta niitähän ei ole kuin kolme. Se äsken mainittu Ruotsin reissu kesällä 1988, Länsi-Virossa Haapsalun ympäristössä ajelu vuonna 2005 ja sitten Saksa-Itävalta-Italia-akselilla 2006 kesällä. Kuten jokainen voi tästä huomioida, emme ole mitenkään ihmmellisen paljon ajelleet. Etenkin Itä- ja Pohjois-Suomi ovat jääneet vaille meidän osanottoamme.

********

Otetaanpas tähän tuo Lapin reissu. Se törröttää tuossa yksinään kuin kuoleva mänty muuten autiolla suolla. Tuo ajoreissu tehtiin hiihtolomalla 1997. Silloin pyyhälsimme sinisellä Mazdalla ensin yöksi Kivijärvelle ja toisena päivänä sitten Oulun kautta Kittilään. Se on elämämme ainoa yhteinen Lapin reissu ja valitettavan tosi juttu on, että en ole sen jälkeen kaivannut sinne pätkääkään. Ei iskenyt Lapin lumo yhtään.

suomi3.jpg

*****

Eteläisempi Suomi on toki tutumpi. Kaakkois-Suomeen on tutustuttu silloin, kun Irmelin vanhemmat vuokrasivat Virojoelta kahtena kesänä 1990-luvun puolivälissä vanhan nuorisoseuran talon mökiksi. Sieltä tehtiin sitten päiväretkiä ihan itärajan tuntumaan ja ainakin Lappeenrannassa käytiin. Imatra, Punkaharju ja Savonlinna tulivat tutuiksi Essin opiskellessa Savonlinnassa 2000-luvun alkuvuosina.

Kesällä 2017 teimme länsirannikon road tripin kahdestaan. Ajoimme ensin Poriin ja siitä sitten pohjoiseen päin Kristiinankaupunkiin, Vaasaan ja Kokkolaan, mistä sitten vielä Kivijärven kautta kotiin. Kaksi kesää sitten ajelimme Ahvenanmaalla, minne menimme laivalla ensin Turusta Maarianhaminaan ja sitten viime kesänä kävimme Kolilla, minne ajelimme Kivijärven kautta mennen tullen eli tavallaan halkaisimme Suomen.

suomi2.jpg

********

Aika laiskasti me siis olemme autoilleet, mutta kyllä siinä paljon on sitä, että meillä ei koskaan ole oikein ollut todella pitkien matkojen kulkuvälinettä eli kun lapset olivat pieniä, automme olivat ensinnäkin vanhoja ja pieniä eli ei niillä oikein uskaltanut ajaakaan ihan pitkiä reissuja ja nyt kun olemme kahdestaan ja tavaraa kyllä saisi matkaan niin paljon kuin tarvitsee, niin hieman meinaa ajatus autoilusta laiskottaa. Meillä on kyllä jo yli kymmenen vuoden ajan ollut koko ajan suhteellisen tuore ja varma ajopeli kotona ja nyt varsinkin nämä kolme viimeisintä autoamme ovat olleet sellaisia, että niillä on viitsinyt ajaa pitempiäkin matkoja, koska ne ovat olleet suorituskyvyltään parempia kuin mikään aiempi kotteromme.

Tälle kesälle olemme suunnitelleet pienehkön reissun tuonne heinäkuun loppuun, mutta eipä sekään mitenkään kauas suuntaudu. Siihen palaan sitten, kun toteutus on tapahtunut...