Meille suomalaisille ja miksei itse asiassa kaikille teknisesti kehittyneen maailman ihmisille alkavat kuvapuhelut olla totista totta. Se, että otat yhteyden lähinaapuriin tai jonnekin Australian perukoille on teknisesti yhtä helppoa ja itse asiassa saman hintaistakin. Kuvan ja äänen laatukin on samanlainen riippumatta etäisyyksistä. Eli pakkohan tässä on todeta, että on se ihminen viisas (joissakin asioissa). 

Meillä on ystäväpariskunta Skotlannissa. Toinen heistä, Paul, on itse asiassa ollut ystäväni jo yli 50 vuotta, joskin tapasin hänet ensimmäisen kerran vasta vajaan kaksikymmentä vuotta sitten. Tutustuin häneen vanhan etanapostisysteemin kautta keskikoulun alaluokkien aikana ja niinpä ennen ensimmäistä tapaamistamme olimme tavallaan melkoisen tuttuja. Kirjeet lensivät Brittein saarten ja Suomen välissä aina silloin ja tällöin ja siinä tuli samalla opituksi englantia ja myös skottikulttuuri tuli jossain määrin tutuksi. Opin ymmärtämään esim. sellaisia asioita, että kaikki kuningasmaan ihmiset eivät pidä jalkapallosta, Skotlanti ei ole itsenäinen valtio, Skotlannissa on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat olla itsenäisiä, koulut olivat tiukan kurin alaisia, kaikki eivät pidä Beatlesista ja kyllähän niitä ihmetyksen aiheita riitti.

Löysin Paulin sitkeän nettietsinnän jälkeen, mutta siitä olen joskus kirjoittanut pitkästikin, joten jätän sen nyt väliin. Olemme tavanneet vuoroin Skotlannissa ja vuoroin Suomessa, mutta kerran myös Tallinnassa. Kerran olimme tehneet varaukset Pariisiin, mutta Paul sattui juuri sairastumaan ennen matkaa ja reissu peruuntui heidän osaltaan. Niinpä meillä oli lopulta sillä kertaa matkaseuranamme Irmelin sisko ja meidän Kerttu

Paul on jäänyt eläkkeelle jonkin aikaa sitten ja hänellä oli tarkoituksena tulla käymään meillä tässä kevään aikana. No, nythän kaikki tietävät ilman sen ihmeempiä selityksiä, miksi hän ei voinut tulla eli se siitä. Olemme viestitelleet aina silloin tällöin, mutta nyt hän todellakin alkuviikosta oikein soitti ja sitten otimme videopuheluyhteyden, mikä oli kautta aikain ensimmäinen kerta hänen kanssaan. Se, että näimme hänet samaan aikaan, kun jutustimme, oli erinomainen asia, koska häntä on ajoittain vaikea ymmärtää. Hän on kyllä hyvin sivistynyt ja korkeasti kouluttautunut, mutta koska hän on käytännössä elänyt koko ikänsä Glasgowissa, on hänen puheessaan hyvin vahva skottimurre ja välillä puhe on oikeasti aika monimutkaisen kuuloista, vaikka tarina olisi yksinkertainen.

Juttelimme varmaan tunnin verran ~ kuluneesta koronakeväästä, säästä (brittien kanssa puhutaan aina säästä) eläkkeellä olemisesta, terveysasioista, lomasuunnitelmista - ihan tavallisista asioista. Olihan se mukavaa. Nappasin kuvan keskustelun aikana, mutta blurrasin Paulin eli hän ei suinkaan ole skottihaamu, vaan kyse on ihan siitä, että hän ei halua olla somessa esillä.  Irmeli ja minä olemme omassa puhelinkuvassamme ylhäällä oikealla eli se pikkukuva ei suinkaan ole Paulin kotona seinäkoristeena.

 pg.jpg

Täytyy tätä tekniikan kehittymistä ihmetellä ja siunailla. Tuosta vaan ja saat kuvaan kaverisi melkein mistä tahansa ja halvalla. Uskoisin, että videopuhelut toimivat kaikilla älypuhelimilla eli ei tarvita mitään kalliita härpäkkeitä.

Olen tämän kevään aikana puhunut aika monen kaverin kanssa videon kautta. Olkoonkin, että ruudussa on vain yksittäinen kaverin kuva jase on vaan siinä, tuntuu se jutustelu jotenkin läheisemmältä, kun on jonkinlainen katsekontakti.