Kun olin vielä vakituisessa työssäni, olin ammattiyhdistyksemme hallituksessa ja tehtäviini kuului siinä monen vuoden ajan huolehtia yhdistyksen omistamasta mökistä ~ Lipetistä. Se valmistui samana vuonna kun muutimme tänne ja on siis ollut tavalla tai toisella minun elämässäni mukana. Pääasiassa se on ollut virkistyspaikkana työyhteisöille, mutta myös yhdistyksen jäsenten yksityiseen käyttöön varattavana. Emme ole kovin paljon perheen kanssa sitä käyttäneet, mutta ehkä viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana huomattavasti enemmän - siis Irmeli ja minä kahdestaan, joskin lapset ja lapsenlapset ovat vierailleet siellä usein.

lipe5.jpg

Suuri osa tuttavistani tietää, että minä en viihdy mökeillä. Tykkään käydä saunomassa ja viettää aikaa höpisten ja vaikkapa kitaroiden kanssa ja vaikkapa kokoustaen, mutta kun yö kaatuu ylle maailman, minulla alkaa olla kiire kotiin. Tämän viikon reissulla yövyin kyllä molemmat yöt siellä, mutta etenkin ensimmäisen yön nukuin huonosti, joskin otin sitten hieman korjaussarjaa aamulla.

No, mitäpä siellä sitten voi tehdä? Yksi asia, mikä ehkä on kyllästyttänyt minut etenkin lapsuudessa/nuoruudessa on, että jotenkin levoton hermostorakenteeni ei jaksa rauhoittua. Äitini aina kehui mökillä oloa, kun on niin rauhallista ja hiljaista ja saa levätä. Hänelle se ehkä sopi, mutta ei minulle. Minulle rauha, hiljaisuus ja lepo riittää noin kolmeksi minuutiksi ja sitten alkaa naputus eli sormirummutus. En oikein keksi tekemistä.

No olisihan sitä tuolla riittänyt ja toki minä koko ajan touhusinkin - tai sitten naputin pöydän reunaa. Tullessamme mökille pakkasin auton (Penan) vetokoukun telineeseen pyöräni. Ajoin maanantai-iltana sillä kotiin ja palasin Pampulalla. Tiistai-aamuna ajoin Pampulalla kotiin ja palasin pyörällä. Näin sain tehdyksi päivän lenkit. Pilkoin puita, lämmitin vesipadan ja kerran saunan. Tiskasin monta kertaa. Sen verran kyllä rauhoituin, että luin kirjaani monta sataa sivua, mutta olisin minä sitä kotonakin lukenut. Luin iPadiltä uutisia ja Facebookia.

lipe1.jpg

Meille sattui hyvä sää etenkin tiistaina ja keskiviikkona, joskin tulimme keskiviikkona puolenpäivän jälkeen kotiin. Jokusen sadekuuronkin tuo taivas päästi tulemaan, mutta ei haitaksi asti.

Mökeillä on tärkeä asia tietenkin tuo syöminen. Emme nyt kuitenkaan mitään ihmeellisiä ruokia mättäneet, vaan tyydyimme aika lailla valmiisiin juttuihin ja tietenkin makkaraan, mitä ei ihmeesti ole syöty tänä kesänä ~ käytännössä erittäin vähän. Emma oli meidän kanssamme suurimman osan tiistaipäivää ja paistoin hänelle (toki meillekin ja Essille, joka toi ja haki Emman) lettuja.

Mökki on tietenkin metsässä ja ihan lähellä rantaa. Metsästä löytyi mustikoita, mutta ne eivät ihan vielä ole poimintakypsiä, mutta kyllä sieltä jo piirakkaan saa jokusen litran kaivetuksi. Irmeli läysi muutaman kantarellinkin, mutta nehän eivät minua niin innosta. Eivät siis ollenkaan eikä niitä Lipetin lähistöltä kyllä löytynyt juuri ollenkaan.

lipe2.jpg

Lipetti on jossakin vaiheessa ollut aika vähällä käytöllä, mutta nyt ihan viime vuosina sen käyttöaste on kasvanut. Kun hieman selailee varauslistaa, voi todeta, että se on etenkin näin kesäaikaan jatkuvasti varattu eikä tyhjiä päiviä käytännössä ole lainkaan. On ilo todeta, että siitä on myös huolehdittu ja sen ylläpito on ollut tehokasta. Mökkiähän hoitaa tehtävään valittu isännistö, joka viestittää hallituksen Lipetti-vastaavan kautta oleelliset tiedot yhdistyksen asioista vastaaville henkilöille. Isännistö järjestää pari kertaa vuodessa mökkitalkoot ja tarvitessa useampaankin kertaan. Polttopuita tilataan aina kerralla melko paljon ja siellä sitten yleensä jonkinlainen porukka niitä kasailee ja vie suojaan ja tämäkin homma tapahtuu yleensä nopeasti ja tehokkaasti.

Mökki on kohta neljäkymmentä vuotta vanha, mutta se on edelleen hyvässä kunnossa. Koko aikana suurin remontti on tehty saunaan, missä alinta hirsivarvia piti hiukan paikata ja siinä samassa lattia kaakeloitiin ja sinne laitettiin sähkölämmitys, mikä sitten takaa lattian ja itse asiassa koko saunan nopean kuivumisen saunomisen jälkeen.

Vieraskirjoja on hauska selata. Yhdistyksen jäsenten lisäksi siellä on käynyt vieraita niin idästä kuin lännestä ja tervehdyksiä on jätetty monilla eri kielillä. Sitä, kuinka monella suomalaisella ammattiyhdistyksellä on oma mökki, en tiedä, mutta valtakunnallisilla luottamus- ja koulutuspäivillä aikanaan mainitessani asiasta, sain kyllä kuulla pientä hyväntahtoista kateutta ihmisten äänissä.