Tykkään vaellella metsässä ja ihmetellä milloin mitäkin ~ puita, kallioita, metsälampia, kasvillisuutta, eläimiä, mitä milloinkin siellä sattuu näkemään. Usein olen kulkenut kameran/kameroiden kanssa ja ikuistanut jotakin linssin läpi. Tulee niitä sitten jopa katsotuksikin joskus.

mustikka2.jpg

Tähän aikaan vuodesta metsäreissu voi sisältää sieltä löytyvien tuotteiden poimimista ~ lähinnä siis sienien, mustikoiden ja vadelmien. Koska en pidä sienistä, jätän sen homman auliisti muiden harteille, joskin viimeksi kuluneen 63 vuoden aikana olen joskus jopa kerännyt noita metsiemme ravinteikkaita itiöemiä. Sen verran on paljastettava, että kaiken kaikkiaan hyvin vähän kuitenkin.

Meillä sieniasiat hoitaa rouva. eilenkin, kun olimme iltakävelyllä eräässä metsikössä, tarttui matkaan tällainen aarre.

mustikka3.jpg

Ehkä kaikkien aikojen suurin poimimani metsäravintotuotteiden määrä koostuu mustikoista. Ei se mikään suuren suuri ole, koska minulla on muutama ongelma keräämisen suhteen.

Lähdetään nyt ihan ensin siitä yleisestä metsäongelmasta. Siellä on hyyttysiä. Entä sitten - mitä nyt iso mies vinkuu pienten verenimijöiden takia? No vinkuu sitä, että valitettavasti satun olemaan hyvin allerginen hyttysten puremille. Vaikka tähän aikaan kesästä hyttyjä ei ole paljon, löytävät ne harvat ötökät minut liian helposti ja saavat ikäviä paukkuja aikaiseksi ~ vai sanoisinko paukamia. Ne häiritsevät minua ihan oikeasti, enkä pidä siitä, että minua syödään.

Toinen, varsin suuri ongelma tässä mustikan poiminnassa on hitaus. Minä olen hirveän hidas poimimaan, kömpelö kuin elefantti kristallikaupassa. Äiti ja Kyllikki-kummi yrittivät opettaa minua, kun olin lapsi. He käyttivät molempia käsiään ja lypsivät nopsasti kuin hyvää ay-lehmää täysin roskattomia marjoja suoraan sankoon. Siinä, missä äiti ja Kyllikki keräsivät sangollisen, minä sain kolme desiä kupin pohjalle, koska näppäryyteni riitti yhden mustikan keräämiseen kerrallaan ja samalla piti häätää hyttysiä toisella kädellä. 

mustikka4.jpg

Poimurin otin käyttöön vasta Vihtiin muutettuamme. Sen etuna on toki, että saan kerätyksi marjoja ihan eri määriä, mutta enpä minä sitäkään osaa kovin hyvin käyttää. Hyvä käsin kerääjä saa tunnissa paljon enemmän ja sitten pitää muistaa, että poimurilla tulee kerätyksi hillittömästi roskia. Siivoamiseen menee julmetusti aikaa, kun marjat vielä usein ovat joko märkiä tai vähintäänkin kosteita ja irronneet lehdet ovat tiukasti kiinni.

Kolmas marjanpoimintaongelmani on luontainen jäykkyyteni. Lapsesta alkaen olen ollut varsin kankea ja etenkin kyykyssä oleminen on ollut minulle vaikeaa ja jos olen yhtään urheillut keskimäärin enemmän, käy kyykkiminen tuskaiseksi. Selkä on samanlainen ~ melkoinen kakkosnelosen lauta, joka ei oikein kestä vääntelyä. Mistä lie johtuukaan? 

Lopputuloksena kaikesta tästä on se, että en jaksa/pysty olemaan kovin kauan mustikkametsässä ja hitausongelmasta johtuen poimimani marjamäärät jäävät hyvin pieniksi, mutta puoli litraa on lopulta enemmän kuin ei mitään ~ ajatellaan nyt näin.

mustikka5.jpg