Polkupyöräily on vanha keksintö. Ne ensimmäiset mankelit olivat kyllä melkoisia härpäkkeitä nykypäivään verrattuna, mutta perusidea niissä oli sama kuin tämänkin päivän pyörissä. Istutaan satulaan ja poljetaan jaloilla ja tällä lihasvoimalla vekotin sitten menee eteenpäin. Yleinen käsitys on, että maailman ensimmäinen virallinen polkupyörä on päässyt julkisuuteen juurikin 200 vuotta sitten, jolloin Saksassa kehiteltiin sellainen potkittava vekotin, jossa siis ei vielä ollut polkimia eikä ketjuja voimansiirrossa.

Nykyään polkupyöriä on monenlaisia. Vaihteilla ja ilman, raskaita ja keveitä, maantiepyöriä ja metsäpyöriä, halpoja ja kalliita ~ joka lähtöön riittää. Uusimpia muotiin tulleita villityksiä ovat nämä sähköpyörät, joita varmaan on ollut jo 1990-luvulla, mutta ne ovat yleistyneet vasta viime vuosina. Samoin hauskan näköiset fatbiket, joita on pyörinyt teillämme muutaman vuoden ajan.

Minulla on käytännöllisesti katsoen aina ollut polkupyörä, joskin niistä yksikään ei ole ollut mikään supersuperhieno. Kouluaikanani keskikoulusta yliopiston loppuun saakka ajoin äidin vanhalla 1950-lukuisella naisten pyörällä, jolla ajoin kerran Kivijärveltä Saarijärvelle yhtenä kauniina kesäpäivänä. Opiskeluaikanani Jyväskylässä polkukone oli kerrassaan mainio vekotin ja siihen aikaan sitä ajettiin kelistä riippumatta ~ kesät ja talvet ja niiden välissä. Lopulta tuo vanha uskollinen palvelija ruostui keskirungosta ja meni poikki. Jonnekin Jyväskylän kaatopaikalle se sitten joutui.

Vihtiin muutettuamme minulla ei ensin ollut omaa pyörää - ajelin Irmelin pyörällä minkä ajelin, mutta sitten sain ehkä isänpäivälahjaksi Tähtipyörän, joka oli ihan kilpapyörän näköinen, mutta hieman raskaalloinen ja painava. Oli siinä viisi vaihdetta ja aika paljon minä sillä ajelin vallankin siihen aikaan, kun en pystynyt jalkakipujen takia juoksemaan ja maratontreenit olivat päällä. Sekin lopulta särkyi ja silloin sitten ostin nykyisen pyöräni, joka on ollut minulla ainakin 10 vuotta. Se on tukeva ja vahva maantiepyörä, jossa on seitsemän vaihdetta.

polkis.jpg

Sanoisin, että olen pyörän hankittuani ajanut sillä joka vuosi jonkin verran, mutta uskoisin, että en koskaan niin paljon kuin nyt tänä vuonna. Aloitin pyörälenkit käytännössä jo helmikuussa, joskin tein niitä kuntosalilla, mutta ennen koronajuttuja ehdin käydä kymmenkunta kertaa polkemassa siellä ja sain jalat tottumaan siihen touhuun. Ainahan ensimmäiset pyöräilyt ovat rankkoja etenkin reisilihaksille ja niinpä sitten huhtikuussa, kun pääsin lopulta ajamaan maantielle, eivät jalat tulleet ihan niin kipeiksi kuin olisi voinut kuvitella.

Nykypäivän elämässä meillä on käytössä erittäin loistelias laitos kilometrien mittaamiseen. Ei siis tarvitse arvioida kulkemaansa matkaa, oli sitten kyse hiihdosta, juoksusta, kävelystä tai pyöräilystä. Siis ihan tavallinen puhelin, johon saa lisätyksi appina Sport Trackerin tai vastaavan. Laitos kertoo melkoisen tarkasti, kuinka paljon kerrallaan on kulkenut. Tässähän siis näemme ajamani reitin, keston, kokonaismatkan ja keskinopeuden. Sport Tracker mittaa kyllä paljon muutakin, mutta en ole niitä tähän sen enempää nyt laittanut. Tämän lenkin tein tänään aamulla - kotoa Nummelaan päin ja sitten takaisin ja kylän ohi ja kävin kiertämässä tuolla muutaman kilometrin päässä ja tulin eri tietä takaisin. Reitti on noin 20 kilsaa ja ajelin sen suhteellisen kevyesti. Sport Tracker laittaa samat reitit aina aikajärjestykseen ja tuo toiseksi nopein tuossa taitaa tarkoittaa myös hitainta ajoa, koska käsittääkseni/muistaakseni olen ajanut sen vain kaksi kertaa. ST kertoo myös mm. huippunopeuden, mikä minulla on tänä vuonna ollut hieman yli 50 km/h, mikä toki on tullut kovassa alamäessä. Hyvä, kun en tiennyt siellä mäessä, kuinka lujaa menin - siinähän olisi tullut pakokauhu. Yleensä ajan keskimäärin noin 20 km/h vauhdilla, missä ylämäet toki sujuvat hitaasti ja sitten päinvastoin. Tähän mennessä nopein kilometri tuli eräänä sunnuntaiaamuna, kun ajoin hyvään myötätuuleen Nummelasta kotiin päin. Siinähän tullaan alamäkeä ja kun tosiaan selkään puhalsi, niin pääsin kilometrin alle kahteen minuuttiin.

bike2.jpg 

Sport Tracker laittaa muistiin kaikki ajot ja laskee esim. jollain aikavälillä ajetun matkan. Aikaväliä voi hakea päivittäin, viikottain, kuukausittain ja vuosittain. Tuolta on nyt sitten helppo katsoa, että tähän päivään mennessä olen ajellut tänä vuonna 444,1 kilometriä (kts. kuva alla). Samasta paikasta voi katsoa erikseen esim. tämän viikon ajot, joita on nyt 61,7 kilsaa.

bike1.jpg

Sen verran tässä on tavoitetta, että haluaisin 1000 kilsaa täyteen. Tiet pysyvät sulina melko varmaan lokakuun loppuun saakka, mutta suurempi ongelma kuin liukkaus, on kylmyys. Jos on kovin viluista, ei minun ikäinen ukko halua ajaa palelemassa, koska se on ihan fyysinen ongelma.

Niinpä olisi parasta saada 1000 kilsaa täyteen ennen syyskyyn loppua, minkä pitäisi kaikkineen olla suhteellisen helppo juttu, kunhan en loukkaa itseäni enkä muuten mitenkään sairastu.