Kävin kasteella vappuna monta, monta kymmentä vuotta sitten. Tai enhän minä varsinaisesti itse siellä käynyt, vaan vanhempani iloisesti kantoivat minut sinne. En muuten tiedä, missä minut kastettiin ~ kotona vai kirkossa vai missä. Se on hämärän peitossa ja melkein luulen, että asiaa muistavaa tai tietävää tahoa ei enää ole. Enoni saattaisi tietää.

Kivijärven kirkkoherrana hääri noihin aikoihin Pauli Linnansaari - sikäli kun nyt muistan. Kasteessa minusta tuli sitten Antti Sakari, mikä kai silloin oli minulle ihan yksi lysti. Virallinen kutsumanimeni on kuitenkin alusta pitäen ollut Sakari. Se on ihan alleviivattu kastetodistuksessani. Lapsuudessani kaikki tietenkin oppivat kutsumaan minua tuolla oikealla nimelläni ja Antti ei tietenkään vilahtanut missään muualla kuin virallisissa papereissa. 
Mistä minä sitten sain tuon Antin? En sitä ikinä kysynyt tai en ainakaan muista, mutta tiedän sekä isän että äidin suvuissa olleen merkittäviä Antti-nimisiä herroja. Isäni oli sitä paitsi Antti Erkki, vaikka hänenkin virallinen kutsumanimensä oli Erkki.

Nuoruudessa tästä etunimien päinvastaisuudesta ei ollut mitään ongelmaa, koska kaikki virallinen juttu tehtiin paperille ja jos niihin piti kirjoittaa koko nimi, siihen saattoi alleviivata tuon virallisen osuuden. Henkilötunnus oli sitä paitsi se juttu, jolla asioita tarkisteltiin silloinkin ~ se oli se tärkein juttu. Kun vähitellen kaikki tiedot sitten alkoivat siirtyä jonkinlaiseen dataan, alkoi minullekin tulla postia Antin nimellä. Jostain syystä se ärsytti. Antti-nimessä ei ole mitään vikaa, mutta minä en pitänyt sitä minuna, vaan se Antti oli joku alter ego tai sivupersoona, jota en oppinut hyväksymään.

Aloimme tehdä ulkomaan reissuja joskus 1990-luvulla tai itse asiassa 1980-luvun lopulla. Silloin kyllä tilattiin liput ihan omalla nimellä tai saattaa olla, että niihin tuli koko nimi. Liput hankittiin kuitenkin joko menemällä matkatoimistoon tai soittamalla sinne ~ nettiä ei vielä ollut.

Yhtään en muista, milloin olen ensimmäisen kerran varannut matkaa netin kautta, mutta kerran tästä nimiasiasta tuli haittaava tekijä. Joskus 2000-luvun alkuvuosina kuitenkin. Olimme tietenkin varanneet matkamme omilla nimillämme eli minä Sakarina ja rouva Irmelinä. Vaimollani on myös järjestys niin, että kutsumanimi on kakkosena. Lähdimme Englantiin ja ilman mitään ongelmia pääsimme reissuun. Silloin vielä Hesassa tehtiin matkaselvitys ihmisen kanssa tiskillä ja homma hoitui tietenkin näppärästi. Kotimatkalla kuitenkin lähtöselvitys pystyttiin tekemään lentokentällä jonkinlaisella päätteellä. Olimme joko Stanstedtillä tai Gatwickissä ~ Lontoossa kuitenkin. Ensin kone herjasi skandinaavisia kirjaimia eli äätä ja öötä, mutta siitä pääsimme jotenkin yli. Seuraavaksi kone herjasi Sakaria ja Irmeliä - oliko se nyt sitten niin, että olimme varausta tehdessämme laittaneet molemmat nimet ; niin se taisi olla. Kone herjasi, että ei ole varausta tällä nimellä. Kokeilimme sitten Anttia ja Irmelin toista ( = ensimmäistä) nimeä. Kone herjasi, että liput on jo aktivoitu eri nimellä. Seuraavaksi sitten jonoon ihmisen luokse, joka ei meinannut millään ymmärtää, että meillä Suomessa voi kutsumanimi olla toinen tai kolmas siinä litaniassa. Jotain tällaista hässäkkää meillä oli ja siinä joka tapauksessa mennä hujahti aikaa enemmän kuin kohtuullisen paljon.

Tämän reissun jälkeen olemme aina varanneet jutut tuolla "väärällä" nimellä. 

Viime vuosina olen enenevässä määrin saanut virallista postia Antin nimellä. Kuten jo äsken kirjoitin, se hieman pännii ~ yksinkertaisesti en ole Antti. Kun on vieras lääkäri tai hammaslääkäri, jossain toimistossa asiointi, vieras apteekki jne., minua aina kutsutaan Antiksi...ei hyvä. Kyllähän se hetkessä selviää se juttu, mutta aina sitä joutuu selittämään, vaikka se Suomessa on ihan selvää. Meillä on varmasti Suomessa vaikka kuinka paljon ihmisiä, joilla on sama tilanne. Sitä minä hieman ihmettelen, kuinka nykymaailman tietoteknisellä osaamisella ei saada asiaa järjestykseen.

Niinpä minä tein lopulta talvella päätöksen, että Antti pudotetaan kelkasta. Se homma hoituu muutamassa minuutissa netissä, mutta virallinen homma tehdään kuntoon sitten digi-ja väestötietovirastossa. Kesti lopulta aika kauan ~ kolmisen kuukautta, mutta virallinen vahvistus tuli minulle toissapäivänä ja nyt olen sitten loppuikäni pelkästään Sakari.

nimi.jpg

********

Mitäpä nyt käytännössä? Minun on hankittava uusi ajokortti ja ID-kortti ja myös passi, jos sellaisen haluan. En ole ihan varma, tarvitsenko enää koskaan sellaista. Ei minulla ole sellaista ollut pariin vuoteen, koska olen matkustanut vain kotimaassa, Virossa ja Kreikassa ja sinne pääsee ID-kortilla. Nyt kun Englanti on eronnut EU:sta, on meillä ilmeisesti oltava passi, jos haluamme sinne mennä. Katsotaan nyt ~ onhan meillä pysyvä kutsu Skotlantiin.