Yksi kesäaikamme suurista herkuista ovat letut, kuten olen moneen kertaan kertonutkin. Niitä ei oikeastaan paisteta kuin kesällä, koska se ns. käry on rouvan mielestä liikaa sisätiloissa ja siksipä emme lettuile syys-talvi-kevät-akselilla oikeastaan ollenkaan. Tämä on kyllä minusta vähän outoa, kun otetaan puheeksi pahanhajuinen käry, kun meillä sitten kuitenkin paistetaan syksyisin sieniä sisällä.Kai siinä sitten on erilaiset käryytysatomit ja -molekyylit käytössä.

Minä tykkkään letunpaistosta ~ tai kun totta puhutaan lettujen syöminen on mukavampaa. Tosijuttu on kuitenkin se, että ne ovat aika epäterveellisiä ja siksi niitä ei pidä syömän liian usein. Kerran kuukaudessa ja ehkä kaksi kertaa ei kuitenkaan ole liikaa.

Reseptini on yksinkertainen. Otetaan lettujauhoja, maitoa (mielellään sinistä tai punaista - rasvaton ei oikein pelitä), munia ( 2 munua puolta maitolitraa kohden), jonkin verran suolaa esim. 1 tl puoleen litraan. ja sitten vaan sötkötetään, että tulee tarpeeksi paksua, että se paistuu hyvin. Sen oppii kokemuksella. Paras lettu tulee rautapannulla ja nyt se kova juttu. Paras lettu tulee paistamalla se voissa - kaikki kevytlevitteet ja sellaiset ovat teeskentelyä. Sorry kaikille painonvartijoille ja vaakamestareille. Sama juttu teflonpannulla ja vastaavanlaisilla, joihin ei välttämättä laiteta mitään rasvaa. Eipä se silloin miltään maistu. Lopullisen letun päälle voi sitten laittaa joko makeaa tai suolaista - ihan miten haluaa. 

lettu1.jpg

*******

Meillä oli tänään lettukesteillä Essi, lapset, Irmeli ja minä eli yhteensä seitsemän letunsyöjää ja lisäksi kaksi letunkärttäjää eli koiria. Sen lisäksi, että nautimme letuista saimme kuulla hilpeitä tarinoita mm. vuoren miehestä.

lettu2.jpg

********

Essi sai lähtiessään puutarhamme suuresta tai ainakin vähintäänkin puutarhamme tuotteista tuollaisen hauskan paistoaiheen. Siinä on todellakin vain yksi - ne ovat kiinni toisissaan.

lettu3.jpg

Ehkäpä tämä nyt oli kesän viimeinen lettuilta tai mistä sitä oikeastaan tietää. Jos on hyviä viikonloppukelejä, kuten nyt on luvassa, tässä voi tapahtua vielä vaikka mitä, joskaan emme nyt aio järjestää mitään kovin suureellista. Kesä on hiljalleen kääntymässä kohti syksyä. Kello on nyt kuta kuinkin 23 ja ulkona alkaa olla melko lailla pimeää. Näin tässä joka vuosi käy, mutta eihän se mikään ylläri ole.