Kyllähän sen jokainen minut/meidät tunteva tietää, että meillä on puilla lämmitettävä sauna. Nykypäivänä emme puita tarvitse käytännössä mihinkään muuhun kuin kiukaan alle lämpöä luomaan ~ ulkona ei ole tulisijaa ja vaikka meillä on yhden pienen kopin nurkassa takka, emme sitä käytä lähinnä siksi, että se ei hyödytä koko huushollia ja pienessä huoneessa ei oikein ole tilaa istuskella ja nauttia sen tuomassta lämmöstä. Huushollin lämmittämiseen emme tarvitse puita, koska meillä on maalämpö, joka taas lämmittää pattereissa kiertävän veden.

Meillä ei ole mitään suuren suurta puuvarastoa ja siksi joudumme tilaamaan puita muutaman kuukauden välein. Otamme kerrallaan yhdestä kahteen mottia ( kuutiometriä) lehtipuita ~ pääasiassa koivua, haapaa tai leppää. Emme ota havupuita, koska minä olen niille allerginen. Viimeisin iso lasti, noin 1½ kuutiota meille tuli viime joulukuussa ja kasa alkoi jossain määrin huolestuttavasti pienetä juhannuksen tienoilla. Aloin sitten soitella tuntemilleni puun myyjille, mutta mikä lie syynä, että he eivät juuri silloin vastanneet. en tosin rimputellut sataa kertaa - kuitenkin pari kolme kertaa kaikille. Heinäkuun aikana katselin sitten paikallislehtiä ja netistä vilkuilin, mutta en oikein löytänyt läheltä ketään. Yksi myyjä ilmoitti tien varressa olevalla kyltillä, että hän myy koivuklapeja ja siinä oli puhelinnumerokin. Meiltä siihen paikkaan on kolmen ja neljän kilsan välillä yhden pyöräilyreittini varrella. Otin sitten oikein kuva tästä kyltistä ja soittelin kolme tai neljä kertaa numeroon, mutta ei vastattu eikä soitettu takaisin. Tässä kohtaa laitan mietintämyssyyn, että miksi mainostaa puun myyntiä, jos ei sitten vastaa puhelimeen.

Lopulta sain viime viikolla kiinni tutun puumyyjän ja sain sovituksi reippaan motin tilauksesta. Tämä kaveri toi lastin eilen ja sitten pitikin kutsua apuvoimat paikalle.

puu1.jpg

Lauri ja Aleksanteri saapuivat meille kolmen maissa ja olisiko siinä loppujen lopuksi paljonkaan varttituntia enempää kulunut, kun pojat siirsivät puut paikoilleen. Heillä on kotona puulämmitys ja he ovat tottuneet tekemään puuhommia ja siinä ei kauan nokka tuhise, kun poikaset siirtävät puut paikoilleen. Matkaa tuosta kasasta on ehkä noin kaksi metriä paikkaan, mihin kasaamme nuo energialähteet.

puu2.jpg

Tyylikkäästi ja taidolla pojat tekivät kasan ja niinpä sieltä on nyt sitten taas helppo hakea. He jättivät seinän ja puiden väliin noin kolmen sentin raon ja niinpä siellä kulkee ilma koko ajan ympyrää ja puut eivät syksyn kosteudestakaan hirveästi pääse imemään kosteutta.

Palkkaa en tästä duunista maksanut, vaikka silloin tällöin annankin heille hieman taskurahaa etenkin isommasta työstä. Kuivin suin ei kuitenkaan tarvinnut kotiin lähteä, sillä katoin pöydälle mehua, keksejä ja pojat löysivät pakastimesta jätskiä. Lisäksi annoin Aleksanterille kitaransoittoon liittyvän välineen, Zoomin pedaalin.

Satunnainen lukija miettii ehkä, miksi en itse siirtänyt puita paikoilleen tai laittanut vaimoani työhön. Rouvalla oli ruuanlaitto ja minulla oli tärkeänä tehtävänä istua paikallani, ottaa valokuvia ja videoida ja toimia työnjohtotehtävässä.

puu3.jpg