Uniapneasta on tullut jollain tavalla varsinainen kansantauti. Yksinkertaisesti voidaan sanoa, että kyseinen tauti on sitä, että ihminen nukkuessaan saa hengityskatkoja, jotka voivat pahimmillaan kestää parikin minuuttia ja niitä voi tulla öisin jopa häkellyttävän paljon. Tämä taas aiheuttaa unen laadun ja määrän vähenemistä ja johtaa ensinnäkin älyttömään väsymykseen ja myös melkoisiin somaattisiin vaivoihin, joista sydänhäiriöt ovat ilmeisesti vakavimpia. Kuorsaaminen on hyvä ulkoinen merkki, mutta on muistettava, että öinen pörinä ei välttämättä tarkoita, että ihmisellä on uniapnea ja toisaalta se voi olla sellaisellakin ihmisellä, joka ei kuorsaa lainkaan.

Minulla on ollut moinen vaiva jo ilmeisen kauan, mutta se selvisi vasta pari vuotta sitten. Valittelin väsymystä ja huonoa vointiani ja ennen kaikkea huonoa nukkumistani työterveyslääkärille jo varmaan reilu viisi vuotta vuotta sitten, mutta asiaa alettiin lopulta tutkia vasta hieman myöhemmin. Irmeli valisti minua ankarasta kuorsaamisesta, mutta en osannut edes siinä kohtaa ajatella mitään uniapneaa, koska siitä ei pahemmin puhuttu julkisuudessa eli en tiennyt koko jutusta . Huonoa nukkumistani lääkittiin jossain määrin ja siitä oli jopa jonkin aikaa apua, mutta eiväthän nukkumattirohdot tuohon sairauteen auta, vaikka ihminen virheellisesti ja harhauttavasti jotenkin nukkuukin. Uniapnea katkoineen jättää unen heikkolaatuiseksi, koska ihminen ei pääse lainkaan tai korkeintaan huonosti ns. syvään uneen. Katkeileva pintauni ei virkistä, vaikka tuntimäärät olisivat vähintäänkin kohtuulliset. Väsymyksen lisäksi minua häiritsivät unohtelut ja keksittymisvaikeudet.

Jäin kaksi vuotta sitten eläkkeelle, koska koin olevani niin huonossa vedossa, että en vaan jaksanut. Nukuin paljon päiväunia ja ajattelin, että vanhuus tätä vaan teettää. Tein sitten kyllä ensimmäisen eläkevuoteni ajan puolipäivätyötä, jota sitten jotenkin jaksoin ja sinä aikana sitten lopulta minut testattiin ja sain diagnoosin ja saman tien sairauden hoitoon tarkoitetun cpap-laitteen. Kyseinen laite yksinkertaisesti pumppaa paineella ilmaa keuhkoihin ja estää kurkun ja nielun lihaksia valahtamasta niin alas, että ne haittaisivat nukkumista. Aloitin koneen käytön vajaa kaksi vuotta sitten ja silloin ilma vietiin sisään nenän kautta. Se alkoi toimia varsin nopeasti ja totuin siihen ja olo alkoi selvästi kirkastua. Olen ollut hoidon alettuani selvästi virkeämpi ja jaksavampi ja hiljalleen aloin löytää taas liikkumishalun ja jaksoin innostua taistelemaan karkuun päästämääni painoa vastaan. 

Olen hiljakkoin vaihtanut tekniikkaa ja alkanut käyttää koko maskia, koska ilmeisesti nukkuessani suuni aukeaa ja ilma karkaa sen kautta ulos ja vähentää laitteen hoitotehoa. Ensi näkemältä ja kokemalta saattaisi ajatella, että nukkuminen tuollainen tötterö naamalla ei onnistu millään, mutta voin taata, että siihen tottuu. Varmasti se vie yksilöstä riippuen aikaa, mutta en minä sitä mitenkään hankalana koe. Olen jopa nukkunut pidempiä öitä kuin vanhan sierainjutun kanssa.

naamari.jpg

Hoidosta huolimatta on kuitenkin muistettava, että minä ikäännyn joka päivä ja joka vuosi. Vaikka laitteen kanssa eläminen parantaa elämisen laatua, en minä tästä enää nuorene ja kyllä minua väsyttää ajoittain kovastikin, mutta verrattuna elämääni ennen cpap-laitteen saamista, olen nykyään kuitenkin huomattavasti paremmin voiva ja jaksavaisempi ukkeli.