Tässä kohtaa en tarkoita, että mennään sellaiseen kahden hengen erilliskoppiin, missä pappi avaa luukun ja hänelle sitten puhutaan synneistä ja sitten tulee litania aavemaarioita ja muita tähdellisiä rukouksia tehtäväksi. Se ei muutenkaan kuulu luterilaiseen kulttuuriimme eli siitä ei siis ole kysymys. Tämä liittyy nyt ihan tähän tyttäremme 15-vuotiaaseen poikaseen, salibandymaalivahti ja koulupoika Artturin tämän vuoden ohjelmaan. Siis Artturi kävi rippikoulun ja konfirmaatiojuhla pidettiin viikko sitten.

Artturin piti lähteä vaellusriparille tuonne jonnekin Lapin suuntaan tai sinne jonnekin, mutta kun tuli korona, koko homma kaatui melko mitättömään pätkäripariin, johon kuului viiden päivän lähiopetuspäivät  seurakunnan leirikeskuksessa, Riuttarannassa, heinäkuussa ja sitten yhteen viikonlopputouhuun niin ikään Riuttiksessa.

Konfirmaatiojumis oli viikko sitten Vihdin kirkossa. Koronan takia vain viisi vierasta per rippilapsi ja niinpä en päässyt sinne, koska arvoimme kotona, kumpi menee. Irmeli voitti. Lopulta kirkossa olivat Essi, Kerttu, Anneli ja Irmeli. Kerttuhan on Artturin sylikummi.

Juhlat pidettiin sitten Siirilässä ihan kuten Laurillakin oli pari vuotta sitten ja kuta kuinkin samat vieraat. Ohjelmaa ei muuten ollut, mutta toki Artturi joutui kuulemaan meidän lauluesityksemme, jossa mukana olivat Essi, Kerttu, Emma, Aleksanteri, Irmeli ja minä. Tarjoilut olivat kovaa luokkaa, kuten aina meidän perheen juhlissa. Erilaisia suolaisia ja makoisia tarjouksia suurella taidolla tehtynä eli siis minä en tehnyt mitään.

rippi.jpg