Meillä on jo kauan ollut tapana paistaa lettuja heti, kun keväällä ilman ulkoinen lämpötila antaa periksi. Siis, että on tarpeeksi lämmintä seistä pihassa grillin ääressä paistamassa parin litran taikinaa. Olen kirjoittanut tähän blogiin, että eka kerran meillä on ollut joku letun paistossa/maistelussa vasta kesäkuun alussa, kun saimme uuden grillin, mutta muistaakseni paistelin meille kotiin pienen taikinan ihan toukokuun puolella, kun ilmat lämpenivät eli joskus pian äitienpäivän jälkeen.

Kesällä meillä oli jokusen kerran vähintäänkin Essi ja lapset lettuilemassa, mutta toki Kerttu, Miksa ja Paavo-Pekkakin. Penni oli juhannuksena meillä ja silloinkin letuttelin hieman. 

DSC_0004.jpg

Minun piti jo pari viikkoa sitten järjestää kesän/syksyn viimeinen letutus, mutta kaikkea erinomaista tuli väliin. Kun tuo ilma sitten osoitti huikeaa lämpöä, päätimme järjestää tämän lettuhetken eiliseksi ja samalla ilmoitimme, että tämä on nyt tämän vuoden viimeinen lettuilu Ulkohuoneessa. Kerttu, Miksa ja Paavo-Pekka eivät ehtineet/muuten päässeet ja niinpä meillä olivat Essi ja pojat. Kuusi ihmistä paikalla eli kahden litran taikina ja siitä sitten paistamaan. Kuluihan siihen aikaa, mutta kun pojat, koirat ja Essi viihdyttivät meitä sain hienon lopputuloksen aikaiseksi. Tällä kertaa paistoin kaikki itse - mitäs kutsuin porukkaa.

DSC_0013.jpg 

Lettujen kera oli sekä omena- että lettuhilloa ja jälkiruuaksi mässäsimme vielä herkullisella vaniljajäätelöllä, jossa oli jotain punaista ja makoisaa - ehkä vadelmajuttua.

Kaikki syömärit vakuuttivat tulleensa täyteen ja myös lettujen maistuvuutta kehuttiin runsain mitoin. 

Tässä vielä itse lettumestari selittämässä jotain tuiki tärkeää.

DSC_0016.jpg