Vietin juuri tässä pari päivää sitten kreikan kielen opiskelujeni 30-vuotisen taipaleen muistopäivää. Siis 30 vuotta olen yrittänyt oppia tuota kieltä, enkä vieläkään ole kovin erikoinen. Pärjään mainiosti jokapäiväisessä kauppa- ja ravintolakeskustelussa, osaan vuokrata auton ja skootterin, osaan kertoa Suomesta ja suomalaisesta koulusta, jalkapallosta, kodistani, perheestäni ja tuollaisista helpoista perusasioista. 

Siihen nähden, että olen käynyt tunneilla 30 vuotta ja sinä aikana käynyt Kreikassa yli 40 kertaa, minun pitäisi olla jo varsinainen kielitaituri. Mutta kun en ole. Kieli on vaikeaa ja sen sanasto ei ole millään lailla sukulainen niille kielille, joita osaan, ja niinpä en pysty sillä tavoin hakemaan hyötyä niistä aiemmin oppimistani taidoista, kuten esimerkiksi ruotsin ja englannin samankaltaisuudesta. Kielioppi on melkoisen hankalaa ~ etenkin verbit ja niiden kanssa pitäisi jaksaa uurastaa tosissaan, mutta enpä ole ollut mitenkään liian ahkera.

ellinika2.jpg

Aloitin Nummelassa Vihdin kansalaisopistossa, sitten oli muutama vuosi väliä 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sitten siirryin Lohjalle Hiidenopistoon missä jatkoin oppeja vajaan kymmenen vuotta, kunnes taas tuli paussi. Jokunen vuosi jäi väliin, mutta sitten taas innostuin menemään Lohjalle, kunnes aikatauluhankaluuksien vuoksi  jäin sieltä pois tänä syksynä. Luulin siinä sitten lopettavani koko kielen opiskelun, mutta sitten opettajani laittoi viestin, että Hyvinkäällä olisi ryhmä, joka on suurin piirtein samalla tasolla kuin minä.

Niinpä olen tässä sitten taasen kreikan opiskelun keskellä ja vaikka Hyvinkäälle nyt on jonkin verran matkaa, ei se nyt kauheasti haittaa ja jos en sitten jaksa lähteä jollakin kertaa, niin en sitten lähde ~ eihän tuo pakollista ole.

Olen uskoakseni tällä hetkellä sellaisessa kielen vaiheessa, että jos lähtisin muutamaksi hetkeksi Kreikkaan enkä sitten suostuisi puhumaan siellä englantia, oppisin todennäköisesti muutamassa viikossa todella paljon. Oppimiseni vaatisi nyt puhumista ja kuuntelemista ja sitkeää vääntämistä ja vaikka olenkin jo kohtuullisen iäkäs, ei tämä homma varmaankaan vielä ole toivottomaksi käynyt. Ihan oikeasti olen ajatellut tekeväni reppureissun heti, kun tämä korona tästä saadaan järjestykseen, jos sitä nyt sitten koskaan saadaan. Kukapa sen tietää vielä. Täytyy sitä paitsi muistaa, että ei mihinkään reppuilemaan lähdetä, jos en ole kunnossa muuten. Tässä iässä ei koskaan tiedä.

Nyt joka tapauksessa kirjat kainaloon kerran viikossa ja suunnaksi Hyvinkää.

ellinika1.jpg