Opin lukemaan hyvin nuorena. Itse asiassa en muista elämästäni sellaista aikaa, kun en osannut vielä lukea. Olin neljä- tai viisivuotias päästessäni jyvälle siitä hommasta ja luin sitten kaikkea vähänkin kiinnostavaa. Aku Ankkaa ilman muuta, oli meillä satukirjoja, mutta luin myös meille tulleita aikuisten lehtiä, kuten sanomalehteä, Kotiliettä, Suomen Kuvalehteä ja Urheilun Kuva-aittaa. Toki näistä viimeksi mainituista vain minua kiinnostaneita sarjakuvia ja urheilujuttuja. Kun olin viisivuotias, sain lahjaksi MitäMissäMilloin-kirjan ja se oli kyllä maailman paras opus. Myöhemmin sain niitä lisää ja opin niistä todella paljon. Vuoden 1964 tai 1965 MMM:ssä oli varsin tarkka selostus John F. Kennedyn murhasta ja sen taisin osata ulkoa. 

Kouluikäisenä tulivat matkaan pakolliset Viisikot ja Tarzanit ja vähän vanhempana 007-opukset. Sittemmin aloin myös lukea asiakirjoja, joskin olen aina ollut kertoma- ja jännityskirjallisuuden ystävä. Urheilu- ja musiikkikirjat ja -lehdet olivat suuresti kuluttamani painomustevalmisteet. Loistava äidinkielenopettajamme, Leila Palonen, kertoi kirjailijoista ja luetutti meillä sellaisia kirjoja, joita kannatti kokeilla ja näin tutustuin myös Veikko Huoviseen ja Agatha Christieen. Lukiossa piti sitten lukea melkoisen rankkojakin teoksia, jotka osin maistuivat puulta, mutta laajensivat kyllä lukukokemuksia. Innostuin jonkin aikaa paahtamaan mm. venäläisiä klassikoita ja luin myös karmean kammotuksen - Orwellin 1984, jonka muuten luin uudestaan viime vuonna. 

Sotakirjoista en ole koskaan innostunut lukkun ottamatta Tuntematonta sotilasta. Linnan tuotannosta olen toki lukenut Pohjantähden koko trilogian itse asiassa monta kertaa, mutta Kalle Päätalo sai minulta ankaran tuomion luettuani yhden opuksen. Ei ole minun juttu koko Kalle.

Niinpä. Olen elämäni aikana lukenut ilmeisesti tuhansia kirjoja. Vaikka dekkarit ja jännitys ovat olleet valtaosin kiinnostuksen kohteeni, olen kuitenkin lukenut paljon henkilöhistoriaa - etenkin urheilijoista ja muusikoista. Kertomakirjallisuudesta olen myös löytänyt hienoja opuksia, joista voin mainita vaikkapa Kjell Westön.

Koko lukemiseen on nyt viime vuosien aikana tullut suurehko muutos. Se alkoi siitä, kun tilasin ensimmäisen tablettitietokoneeni tarjottavaksi Hesarin digilehden. Siitä on jo monta vuotta, enkä sen jälkeen ole kovinkaan paljon lukenut sanomalehteä lehtenä, vaan ihan ruudulta. Minulle se sopii hyvin. Tiedän ihmisiä, jotka eivät suurin surminkaan halua lukea sähköistä versiota. Meitä on moneksi.

luku3.jpg

Muutamat tuttavani ovat valittaneet, että ruutu on niin pieni, että siitä ei voi lukea. Kyse on tietenkin tekniikasta. Luettavan tekstinhän voi suurentaa ja sitä on helppo siirrellä eli kyllä minun mielestä lukeminen vaan helpottuu. Sivua voi toki silmäillä koko sivun suuruudelta, sillä otsikot näkyvät helposti.

luku1.jpg

********

Kirjoja en kuitenkaan ole vielä  hirveästi lukenut tabeltilta. Osin syynä on ollut se, että esim. Elisa-kirjan kautta kirjat ovat olleet aika hintavia ja jos olen ostanut kirjan, olen ostanut kyllä ihan hyllyn täytettä.

Ihan hiljakkoin Irmeli latasi puhelimeensa BookBeatin. Hän ajatteli kokeilla kuuntelua, mutta se ei ollut lopultakaan hänen juttunsa. Minä puolestani ajattelin kokeilla samaa iPadin kanssa ja se toimikin hyvin. BookBeatin kautta voi sekä lukea että kuunnella, joskaan ei yhtä aikaa. Kirja iPadilla on erittäin hyvä, koska näen ruudun ja sillä olevan tekstin mainiosti ilman silmälaseja ja kun haluan lukea ennen nukkumista, niin nykytilanteessa se on erinomaisen hyvä juttu, koska en voi uniapneanaamarini takia pitää rillejä päässä. Kesken olevan kirjan voi sitten esim. pitkällä automatkalla ladata Bluetoothin kautta auton radioon ja kuunnella ajaessaan eli muuten typerää automatkaa ei tarvitse vaan olla ja möllöttää siinä ratin takana, vaan aika kuluu mukavasti. Toki minä kuuntelen autossa mielelläni radiota tai Spotifyta, mutta nyt on uusi aika ja uudet kujeet.

Tuntuupa toimivan...

luku2.jpg