Sain perjantaina pyynnön, josko voisin tulla säestämään pianolla Hiiden Laulun konserttiin kolmea biisiä. Lupasin, koska minulla ei ollut muuta varattua menoa ja koska kuoron olisi siihen hetkeen ollut vaikea saada säestäjää. Minähän tunnen kuoron ja kuorolaiset, jos kohta ilmeni sitten aika pian, että kaikki biisit olivat tavallaan outoja minulle. Tunsin kaksi, mutta en ollut koskaan soittanut niitä kuoron kanssa.

Eipä siinä sitten mitään. Nuotit tulivat perjantaina iltapäivällä ja siitä sitten vaan ottamaan haltuun. Kaksi biisiä oli tosi helppoja, mutta kolmannen kanssa meinasi usko mennä.

keikka3.jpg

Lopulta avasin kuitenkin toimistoni ja ei muuta kuin juttuja järjestykseen. Konsertti alkoi lauantai-iltana kello 18.15 ja meille sovittiin pikainen yhteistreeni tuntia aikaisemmaksi. Ne kaksi helppoa biisiä menivätkin mukavasti ja homma tuntui lähtevän heti käyntiin. Tein muutaman muistiinpanon nuotteihin ja sillä selvä, mutta sitten se kolmas opus. Nuoteissani oli sointumerkit ja tietenkin nuottikuva ja olin jo kotona kuunnellut, että kaikki sointuvaihdot eivät pelitä kunnolla. Tämä arvio kääntyi totuudeksi heti ensimmäisellä harjoituskerralla. Ehdin siinä treenatessa kuulla muutaman paikan ja heti päästyämme loppuun tein korjaukset ja sitten pyysin vielä toista treeniä. Edelleen muutama sointu soi miten sattuu, joten ei muuta kuin soinnutus nurin ja 20 minuuttia aikaa miettiä, mitä tekee. Emme enää ehtineet harjoitella ja tekemäni lopulliset muutokset oli vaan vedettävä riskillä läpi.

keikka2.jpg

Eipä tässä sen enempää kuin, että lopulta kaikki sujui hyvin. Se muutosten alle jäänyt biisi meni sekin vähintään tyydyttävästi tai jopa hyvin. Ratkaisin pahat paikat soittamalla pelkästään paria nuottikuvassa ollut säveltä ilman sointua ja kuunneltuani nauhalta esityksen, ei siinä mitään radikaalia tapahtunut. Korkeintaan hieman ohut pianohetki, mutta kuorohan siinä oli pääosassa.

Niinpä esityksen jälkeen saatoin istua ihan näin tyytyväisenä.

keikka1.jpg