Tänään oli ensimmäinen adventtisunnuntai. Perinteisesti Suomen luterilaisissa kirkoissa lauletaan virsi 1 suuren juhlatunteen vallitessa kirkkokansan, mutta kuten me kaikki tiedämme, ei tänä vuonna päästy  tähän. Jumalanpalvelukset on striimattu nettiin ja kirkoissa ovat olleet sisällä vain papit, kirkkomuusikot ja kenties joku lukija ja tietenkin filmaaja. Silti nyt on adventti ja Hoosiannan päivä ja neljä sunnuntaita (tai nyt tietenkin enää kolme) ennen joulun varsinaista juhlaa.

Kirkkovuosi alkoi ihan niin kuin aina ennenkin. Tätä juhlaa ei vietetä ampumalla raketteja ja suurin osa ihmisistä ei edes tiedä, että kirkko tavallaan vaihtaa uuteen vuoteen tässä kohtaa. Kirkkokansa juhlii Jeesuksen syntymää ja syntymästähän kaikki alkaa. Tosin Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus eivät satu kirkkovuoden loppuun, mutta on siellä tuomiosunnuntai, joka kyllä sopii hyvin siihen kohtaan.

Tämän vuoden adventti on koronan takia täysin erilainen kuin oikeastaan mikään elämäni aikainen joulun odotus. Ei ole kauneimpia joululauluja eikä joulukonsertteja, emme keräänny harjoittelemaan joululauluja eli kyllähän se täysin poikkeuksellista on. Silti joulu tulee.

Meillä on jälleen kerran partiokalenteri. Se on yksi niistä, joka ei aloita joulukuun ensimmäisestä päivästä, vaan ihan oikein lähtee liikkeelle adventista. Yleensä kaletneri päättyy 24:ään, mutta joulupäivä on kyllä 25. päivä eli siinä se Jeesus-vauvan kuva pitäisi olla eikä suinkaan 24:ssä. No, väliäkö sillä. Siinä kohtaa ollaan jo niin lähellä joulua, että eipä tuota enää suuresti tarvitse miettiä, mikä juhla on meneillään.

Tässäpä tämän vuoden kalenteri.

kalenteri.jpg