Ystäväni ja kaverini tietävät mainiosti, että minä en oikein ole jouluihminen. Tässä vuoden päättymisen suuressa juhlassa minulle ovat tärkeitä vanhat ja perinteikkäät, usein kirkolliset joululaulut. Vuosien varrella olen laulanut paljon erilaisissa kuoroissa ja nepä ovat onneksi olleet sellaisia, että pääasiassa olemme esittäneet sellaisia teoksia, joita pääni kestää. Kamarikuoron ohjelmistossa on ollut mm. J.S.Bachin Jouluoratorio, joka on sitten tietenkin ihan omaa luokkaansa. Vastineeksi minulla on lista "Kauheimmista joululauluista" ja niitä en oikein meinaa jaksaa soittaa tai laulaa, joskin koulussa on se vaan ollut pakko, koska ne ovat niin suosittuja. Soihdut sammuu, Kello löi jo viisi, Nisse-polkka ja onhan noita pimpelipompeli-lauluja, jotka vaan ovat minulle jo liikaa ja sillä piste. Meillähän on normaalisti kotona aamuisin ja etenkin viikonloppuisin radio auki lähes koko ajan ja mehän kuuntelemme Radio Suomea, missä on hyviä juttuja ja yleensä asiapitoista tai ainakin kohtuudellisen soveliasta musiikkia. Viikko pari ennen joulua minun oli valitettavasti pakko jättää radio avaamatta, jos olin yksin kotona ja jos Irmeli halusikin avata apparaatin, se toki oli sallittua (en käynyt sentään kieltämään), mutta minä vaihdoin huonetta. Pimpelipompelimusan lisäksi tuli niitä vanhoja iskelmätyyppisiä lauluja, kuten Joulupukki jo suukon sai ja uudempiakin, niin kuin Sydämeeni joulun teen, jotka valitettavasti lyövät minua kivellä otsaan. 

Jouluun liittyy nykymaailman kuvioissa vuodesta toiseen paheneva kaupallisuus. Taas ihan vaan peilistä minua katsova ukonkuvatus on moiseen touhuun kyllästynyt. Lahjaperinne on ihan ookoo, kun se ei mene järjettömyyksiin, mutta mehän sen tiedämme hyvin, millaiseksi maailma on mennyt. Kristillisen suuren juhlan varjolla ihmisiä houkutellaan tuhlaamaan sellaisiinkin asioihin, jotka eivät aikuisten oikeasti ole tarpeellisia. Toki jouluna hankitaan tarpeellisiakin juttuja ja monet pitkään hankintalistalla olleet tarpeet on suunnattu juhlamieleisesti sopivasti jouluun. Näin esim. viihde-elektroniikan hankinnoissa eikä siinä mitään, mutta tosi paljon turhaakin maailmalle lähtee joulupakettien sisällä.

Jouluruokailu ja siihen liittyvät perinteet ovat ihan hyviä juttuja, mutta jokin raja siinäkin saisi olla. Minun jouluruokavalioni kesti noin kaksi päivää ja se oli siinä. Lapsena minä pidin monistakin jouluruuista, mutta joku juttu siinäkin on, että en innostu enää muusta kuin kinkusta ja maksalaatikosta. Kyllä minä syön kaikkia muitakin, mutta kyllästyn tosi nopeasti enkä minä mitenkään kovin kummallista joulufiilistä saa ruokailusta.

Tähän on siis tultu. Vietän joulun aikaa hyvin erilaisella ajatuksella kuin joskus lapsena, sitten nuorena ja iän myötä pienten lasten isänä. Onko nyt vaan niin, että joulut on nähty ja olen pudottanut itseltäni ne asiat, joista en pidä ja jättänyt jäljelle vain kermavaahdon kakun päältä. Kukapa toisaalta tietää, vaikka tässä jossakin vaiheessa vielä näkisin joulun erilaisin silmin? Jos tässä vielä elelen pitempäänkin ja kun kuitenkin varmasti jätän koulumaailman, tekeekö sellainen muutos lopulta jouluuni uuden katsantokannan. En ole ennustaja...

 pallot.jpg