Minä olen suomalainen. Synnyin tähän maahan jo yli kuusikymmentä vuotta sitten ja siitä saan olla iloinen. Eivät kaikki asiat täällä ole niin hyvin kuin voisi kuvitella, mutta enimmäkseen kuitenkin kohtuullisen hyvin.

Suomalaiset ovat joutuneet taistelemaan oman maansa puolesta. Tähän palataan aina jokaisena itsenäisyyspäivänä ja se on asia, joka on syytä pitää mielessä ja välittää eteenpäin myös nuorille sukupolville. Hieman yli sata vuotta sitten taisteltiin heti itsenäistymisen jälkeen veli veljeä vastaan, mitä voidaan pitää kansallisena häpeänä, mutta kyllähän sen sodan syttymisen ymmärtää näin pitkän ajan takaa. Kyseessä oli pelko Suomen joutumisesta vasta syntyneen kommunistisen suurvallan käsiin ja toisaalta syvä katkeruus rikkaiden ja köyhien välillä ja olihan siihen sodan syttymiseen monta muutakin syytä. Sitten ihan omana taistelunaan sota Neuvostoliittoa vastaan, jossa panoksena oli ennen kaikkea maamme itsenäisyys ja omien arvojen ja omaisuuden säilyttäminen. Sitä sotaa ja sen merkitystä Suomelle ei saa koskaan unohtaa, vaikka alati hupeneva sotaveteraanien joukko lopulta täältä katoaa.

Nykyään meillä on tässä kotimaassa paljon ihmisiä, jotka maalaavat uhkakuvia EU:n takia. Se, että kuulumme siihen yhteisöön ei uhkaa maamme omaa päätäntävaltaa eikä meitä komennella Brysselistä sen enempää kuin muitakaan EU:n valtioita. Eroaminen unionista tulisi pitkän päälle järkyttävän kalliiksi ja maamme syrjäisestä sijainnista johtuen olisimme taas jossain kohtaa ulkona mm. kansainvälisen kaupan ja tieteellisen yhteistyön kehittymisestä. 

Suomessa on jo kauan ymmärretty koulutuksen merkitys. Se, että meille syrjäseutujen ihmisille on jo kauan tarjottu kouluttautumismahdollisuuksia syntyperästä ja varallisuudesta huolimatta, on vaurastuttanut tätä maata, vaikka toki hintansa sillä on ollut. Julkinen talous pyörii paljolti verovarojen rahoittamana ja niinpä moni selvästi keskitasoa enemmän ansaitseva suomalainen maksaa hyvin paljon veroja. Ilman tätä julkista rahoituskanavaa, minä en olisi koskaan päässyt etenemään omasta yhteiskunnallisesta lähtökohdastani ylöspäin. Synnyin kyllä mukavasti toimeentulevaan perheeseen, mutta isän kuolema minun ollessa vasta 7-vuotias pudotti meidän perheemme statusta - jos ei ihan köyhyyteen, niin pienituloiseen joukkoon kuitenkin. Vaatteet ostettiin reippaalla kasvuvaralla, uusia leikki- ja pelivälineitä ei hankittu tai jos hankittiinkin niin mahdollisimman halpaa tavaraa, ei omaa polkupyörää, ei mopoa. Ruokaa kyllä oli, mutta aika reippaasti senkin suhteen nuukailtiin ~ toisaalta elämä maaseudun korvessa oli lopulta kai edullisempaa kuin kaupungeissa. Kovaahan se äidin elämä oli, kun me jouduimme lähtemään toisen asteen kouluun naapurikunnan yli (Saarijärvelle) ja kyllä sinne rahaa upposi. Äiti piti kuitenkin koulunkäyntiä niin tärkeänä, että hän tosissaan uhrasi sen eteen. Veli ja minä kävimme kesätöissä, mutta niillä rahoilla ei ostettu mitään omaa, vaan kaikki oli säästettävä koulun tarpeita varten. Ei lähdetty rokkijuhlille eikä lähikaupunkiin vaateostoksille. Tämä uhraus kuitenkin mahdollisti peruskoulutuksen ja kun yliopistokoulutus Suomessa on ilmaista, niin opintolainan ja kesätöiden avulla pystyin suorittamaan tutkintoni ja olemaan tässä ja nyt jo pakollisen elämänurani tehneenä. 

Meidän ei ole tarvinnut säästää lapsiemme jatkokoulutusta varten. Yhteiskunnan panostus on niin merkittävä asia, että kaikki lapsemme ovat saaneet opiskella omien halujensa ja kykyjensä mukaan.

Minun kotimaassani on turvallista asua. Vaikka asunkin pääkaupunkimme läheisyydessä, ei täällä ole mitään mielettömyyksiä, jotka estäisivät tavallisen ihmisen turvallista kulkemista luonnossa ja taajamissakaan. Satunnaisia poikkeuksia kyllä, mutta onneksi harvinaista. Täällä on pääosin puhdas luonto, joka on kaikkien saatavilla retkeilyä ja vaikkapa marjojen poimintaa varten. Kun terveys pettää, pääsemme asianmukaiseen hoitoon eikä siihen tarvita suuria vakuutuksia eikä paksua lompakkoa. Toisaalta meillä on vapaus valita myös yksityinen sairaanhoito, joka on kalliimpaa, mutta ei julkiseen verrattuna yhtään heikompaa ~ samat lääkärithän siellä työskentelevät.

Tässä maassa on merkityksellisiä ja hienoja asioita ja täällä on hyvä elää. Työtä ja vaivaa se on vaatinut ja vaatii edelleenkin, mutta tämä on mahdollisuuksien maa ja täällä eläminen on kuitenkin paljon parempaa kuin monessa muussa maapallomme kolkassa.

suomi.jpg