Näyttelijä Kati Outinen on tullut tutuksi suomalaisille Aki Kaurismäen elokuvien kautta, mutta toki jo aiemminkin. Hän oli jo vuonna 1979 18-vuotiaana mukana rankassa koulumaailmaan sijoittuvassa elokuvassa "Täältä tullaan elämä", joka herätti silloin runsaasti huomiota. On hän ollut mukana toki monissa muissakin näyttämötaiteen toimissa ja  näyttämötaiteen professorina Teatterikorkeakoulussa vuosina 2002-2013.

Koska en ole syystä tai toisesta mitenkään innostunut Kaurismäen erikoisesta ohjaustekniikasta, en myöskään ole syttynyt hänen ohjaamilleen elokuville, vaikka uskoakseni olen ne kaikki telkkarista tulleet rainat nähnyt. Minulle on ollut hieman hankalaa syttyä näyttelijätyöhön, jos elokuva on ahdistanut niin paljon kuin nuo Kaurismäen tarinat ovat tehneet. Kyseinen ohjaaja myös ohjaa näyttelijöitä varsin vähäeleiseen esittämiseen ja se myös on jotenkin ollut hankalaa. Kiistatta Kaurismäki on huipputekijä omassa sarjassaan.

Nyt ei kuitenkaan kerrota ohjaajasta, vaan näyttelijästä, joka osoitti huikeaa ammattilaistasoa esittäessään puolen tunnin mittaisen monologin Vihtijärven Nummituvalla viime viikon sunnuntaina. 

Monologin aiheena oli muistisairaus. Outinen on itse kirjoittanut tämän esityksen alkaessaan olla kiinnostunut muistista ja siinä ilmenevistä ongelmista - niin yksityisessä elämässä kuin näyttelijän työssä. Monologin päähenkilö on Alli-niminen nainen, joka juuri on saanut kuulla sairastuneensa Alzheimeriin.En minä siitä mitään muuta kirjoita kuin sen, että esitys oli loistava ja Outinen suorastaan sädehti ilmaisussaan. Kaukana oli Kaurismäki tästä. Niin sitä joku näyttelijä jää helposti rooliensa uhriksi. Outinen käy esittämässä tätä monologinäytelmää hyvin paljon erilaisissa tilaisuuksissa ja paikoissa, joissa ollaan syystä tai toisesta kiinnostuneita tai jopa pakotettuja ottamaan kantaa tai elämään muistisairauksien kanssa.

Minun suvussani ei ole esiintynyt tämän tyyppisiä sairauksia, mutta se ei sitä tarkoita, ettenkö minä tai joku läheinen sairastuisi jonkinlaatuiseen muistihäiriöön. 

Nummituvalla oli paljon yleisöä. Itse asiassa en tiedä (tai en muista), mikä järjestö tai kuka ylipäätään oli tämän tilaisuuden järjestänyt, mutta ainakin paikalliset martat olivat kuvioissa mukana järjestäen buffetin.

Kuvat eivät ole omiani, vaan kunnia kuuluu Eija Jokiselle, kiitos.