Hankin noin puolitoista kuukautta sitten uuden auton - tai siis eihän se uusi ollut, mutta meille uusi. Kyseinen värkki on pieni Toyota ja vaikka meillä onkin hieman isompi Nissan, totesimme, että tarvitsemme jonkinlaista kulkupeliä päällekkäismenojen takia. Valitettavaa, mutta nyt se menee näin. En tosin ostanut sitä ~ se on vain vuoden lainassa.

Olen jo aiemmin täällä blogissa kirjoitellutkin tästä Yrjänästä. Meillähän kaikki autot ovat aina saaneet nimen ja esim. nykyinen Nissanimme on Pena. Silloin syyskuun lopussa en vielä osannut paljon tuosta uudesta pelistä kertoa, mutta nyt olen jo huomattavasti viisaampi. Teenpä tällaisen aloitusväliarvostelun ja jos muistan, teen sitten vaikka ensi kesänä vielä yhden.

Olen tehnyt pari reissua hieman kotinurkkia kauemmaksi ~ yhden Helsinkiin ja yhden Lohjalle. Auto on vakaa ja kiihtyy ihan mukavasti, mutta on kovaääninen. Nissan on hiljaisempi ja kiihtyy huomattavasti paremmin - ero on selkeä. Yrjänästä näkee ulos joka puolelle hyvin, mutta ei niin hyvin kuin Penasta. Penassa on myös mukavampi istua ja tilan tuntua on enemmän kuin Yrjänässä. Hallintalaitteisiin ylettää molemmissa autoissa helposti, mutta Yrjänän cruiser on jotenkin hankala, kun jo useimmissa Nissaneissani olen tottunut rattisäätimeen. Yrjänän cruiseria käytetään tuulilasinpyyhkimien alapuolella olevasta vivusta. Se sijaitsee ikään kuin karttakaakossa ja jotenkin koen sen hankalana. Toyotan peruutuskameran kuva on erittäin paljon parempi kuin Nissanissa ja on siinä parempi radiokin.

Monet ystävistäni ja tuttavistani suorastaan vannovat automaattivaihteiston paremmuuden puolesta. Minä en. Kun seuraavan kerran menen autokauppaan vaihtamaan Penaa uudempaan menopeliin, ei valintakriteerinäni ole suinkaan vaihteisto. Ei myöskään auton väri. Automaatin omistavilla kavereilla oli omina perusteinaan mm. liikkeellelähdön helppous, liikennevaloissa odottelu, auton sammumattomuus, taaksepäin  vierimättömyys ja joitakin muita. Koska olen ajanut autolla jo reilusti yli neljäkymmentä vuotta, olen oppinut käyttämään kytkintä ja käsijarrua ja kovin harvoin olen onnistunut sammuttamaan kärryä risteykseen. Jo se sammuu, niin entä sitten. Laitetaan auto käyntiin ja lähdetään liikkeelle.  Tosin en allekirjoita sitäkään väitettä, että automaattivaihteinen auto olisi "laiskojen ja saamattomien" menopeli, kuten jotkut sanovat. Minusta sekin on turhan kärjistettyä ja osoittaa vaan enemmänkin jonkinlaista besserwissermäisyyttä.

Seuraava perheemme "ykkösauto" saa olla automaatti tai manuaali, kunhan siinä on cruiser ja ilmastointi ja mielellään myös webasto. Se saa olla hybridi tai kokonaan sähköauto tai vaikkapa vielä bensapeli, mutta tärkeintä on kuitenkin hyvä näkyvyys, hyvät jarrut ja kunnolliset renkaat. Viimeksi mainittu on toki ihan itsestäni kiinni, mutta kovin herkästi olen vuosien varrella vaihtanut renkaat uusiin.

au.jpg