Viime vuonna ennen joulua jäivät kaikki konsertit pitämättä ja myös kuulematta. Koronan takia olimme niin eristettyjä, että musiikkia kuuli oikeasti vain kotona, kun viitsi itse soittaa. Toki levyiltä, radiosta, netistä ja televisiosta, mutta eihän tuo todellakaan ollut sama juttu kuin se, että menee oikeaan konserttiin livetilaisuuteen.

Sen lisäksi, että pääosin jokainen halukas kuulija jäi viime joulun alla ilman perinteistä joulukonserttiaan, jäivät myös ammattimaiset esiintyjät vaille tärkeää tehtäväänsä. Sen lisäksi, että he ovat aina olleet niitä, jotka tuovat hyvää mieltä ihmisille, kyse on tietenkin aina ollut myös heidän työstään ja ihan siis yksinkertaisesti pärjäämisestä jokapäiväisessä elämässä. Harrastajille musiikin tekeminen on huvia eikä siinä ole kyse leivän hankinnasta, mutta ammattilaisille on. Vaikka muusikot keksivät kaikenlaisia keinoja pystyäkseen esiintymään, jäivät he kuitenkin kauas normaalivuosien työmäärästä. Samalla tavalla myös muusikoiden taustatyöntekijät - äänentoiston ammattilaiset, valoteknikot, roudarit, autokuskit ja monet muut.

Nyt, kun koronaviruksen aiheuttama eristys on hieman väljempää, olen tarttunut aika innolla mahdollisuuksiin mennä kuuntelemaan livemusaa. En nyt sentään joka viikko, mutta loka-marraskuussa olen kuitenkin jotain käynyt kuuntelemassa ja ollut itsekin keikalla.

Viimeisin konsertti, missä kävimme, oli meille suorastaan perinteinen tapa. en muista, kuinka monta kertaa olen käynyt heitä kuuntelemassa, mutta ihan vallan paljon. Tuo kerrassaan mainio viisihenkinen a cappella-ryhmä, Club for five loi jälleen kerran runsaasti iloa ja riemua loistavilla sovituksillaan ja lavaesiintymisen vakuuttavalla taidolla. Heitä kävimme nyt kuuntelemassa Tapiolassa vanhassa, perinteisessä Tapiola-salissa. Porukkaa riitti mukavasti, vaikka ei se sali varmaan täynnä ollut. Ihmiset ovat edelleen hyvin tarkkoja ajatellen isoja tilaisuuksia ja hyvä näin.  Kuten näinä aikoina melkein kaikkialla, niin myös Tapiola-salissa oli vahva maskinkäyttösuositus. Lisäksi ovella katsottiin koronapassi.

En viitsi kirjoittaa, mitä he esittivät, joten laitan tuon esityksen biisilistan tähän näytteille. Kuten aina, joulukonsertissa pitää olla vanhoja tuttuja ja sellaisia varmoja kappaleita ja niinpä siellä kuultiin mm. "En etsi valtaa loistoa", "Oi jouluyö" ja "Sylvian joululaulu". Esitykseen oli saatu myös mukavia ja hersyvän hauskoja uutuuksia, joista erityisesti haluan mainita Juha Viitalan sooloesityksen "Heili karjalasta" ja yhteisen riemukkaan menobiisin "Joulupukin töissä". Ruotsalaiset olisivat varmasti sanoneet: "Toppen".

Ammattilaiset ovat ammattilaisia. Heillä on erittäin hyvin harjoiteltu ohjelmisto ja koko pakettiin kuuluu myös sopiva kuljeksiminen lavalla niin, että he eivät suinkaan seisoa tökötä yhdessä paikassa koko keikkaa, vaan vaihtelevat paikkoja käytännössä joka biisin välissä ja myös biisien aikana. 

Ilman osaavia taustahenkilöitä , heillä olisi myös paljon vaatimattomampi lavapresentaatio. Äänentoisto ja valojen käyttö ovat myös oma tärkeä osansa CFF:n esityksestä ja täysi kymppi myös sinne osastolle.

Iloisin mielin suuntasimme keikalta kotiin hyvän ruokaravintolan kautta.