Muinaisissa kreikkalaistaruissa oli tarina Akilleksesta, joka oli huima ja peloton sotilas. Hänet oli äitinsä kastellut Styx-virrassa ja tämän voimakkaan virran vaikutuksesta pojasta tuli haavoittumaton. Ainoastaan yksi paikka jäi suojaamatta ja niinpä Akilles koki lopulta kohtalonsa saadessaan nuolen arkaan paikkaan ja vaikka onkin miehestä kysymys, niin ei suinkaan siitä tärkeästä osasta äiti pitänyt kiinni, vaan kantapäästä. Siitä tuo kantapäähän kiinnittynyt jännekin on sitten nimensä saanut - akillesjänne.

Minulla oli siinä krooninen tulehdus 30 vuotta sitten ja silloin se leikattiin ja puhdistettiin. Se tuli ajallaan ihan hyvään kuntoon ja olen minä sittemmin juossut ja liikkunut vaikka kuinka paljon ilman ongelmia. Nyt vaan kävi sitten jotenkin ikävästi.

Joskus kuukausi sitten, kun olin ekoja kertoja hiihtämässä, suksi lipesi yhdessä mäessä ja hieman tuolla kantapään vaiheilla tuntui ikävältä. Se meni sitten hiljalleen pois ja varsinkin viime ja toissa viikolla, kun pääsin hiihtämään lentokentän vieressä ja jäällä, ei tarvinnut kurotella nilkalla. Nyt sitten viime maanantaina kävin illansuussa hiihtämässä ja vielä silloin ei tuntunut juuri mitään outoa, mutta kantapää ja etenkin akillesjänne kipeytyivät illalla ja sitten sunnuntaiaamuna herättyäni alkoi korpitaival. Jalalla ei pystynyt juuri astumaan ja kun menin töihin oli turha yrittää kiivetä rappusia ylös. Onneksi talossa on hissi.

Loppujen lopuksi tämä homma meni siihen, että lähdin pois töistä ja olen ollut loppuviikon sairaslomalla. Lääkettä, kylmähoitoa, venyttelyä ja lepoa. Siis mahdollisimman tylsää.

Tänä iltana on taas satanut reippaasti lunta, joten mahdollisuudet päästä hiihtämään ensi viikolla ovat kohtuulliset. Viikonloppuna en vielä voi mennä, mutta jospa tuossa tiistain - keskiviikon maisemissa.

Tässä se aika on kulunut mm. lepuutellessa ja Netflixiä selatessa. Meneehän se niinkin. Olen toki lukenut ja soitellutkin.