Hiihtohommaa minä olen yrittänyt talvisin pitää päällä sikäli kuin se on ollut mahdollista täällä Etelä-Suomessa. Joka talvi ei ole ollut, joten nyt, kun on lunta ja pakkasta, kannattaa käydä sen verran, mitä ehtii ja jaksaa.

Aikaa minulla kyllä on tuollaiseen tunnin hiihtelyyn vaikka joka päivä, koska koulupäiväni ovat niin lyhyet. Tässä iässä on kuitenkin pakko pitää taukoa aina välillä eli en sentään joka päivä ole hiihtänyt, mutta tammikuussa kuitenkin kahdeksan lenkkiä tähän mennessä. 

Uudet sukseni pelaavat mainiosti pakkasella ja ihan siinä nolla nurkilla, mutta ilmeisesti täyden vesikelin sukset ne eivät ole - eivät ainakaan, jos uskomme Tekniikan Maailmaa ja miksi emme uskoisi. Onneksi minulla on vanhat Madshusin pitopohjat, joita aion käyttää märällä kelillä. 

Kohta minulle tulee 100 kilsaa täyteen, mikä on sata enemmän kuin viime talvena tähän aikaan. Vuosi sitten pääsin ladulle 18. tammikuuta eikä sitä riemua kestänyt kuin noin kuukauden. Helmikuun lopussa tuli melkoinen lämpöaalto ja lumet alkoivat hyvällä tahdilla haihtua ja muuttua aika rankaksi hiihtämistä ajatellen.

-15 astetta on kylmin keli, mihin olen nokkani laittanut hiihtohommille tänä talvena. Muuten ei mitään ongelmaa, mutta kyllähän se kasvojen iholle ja silmille sekä hengitykselle on hieman kurjaa. Sitten pitää vaan suksitella vähemmän aikaa.

Tiedotan ehkä myöhemmin hiihtohommistani.