Olemme taas tulleet siihen tammikuiseen hetkeen, että kaamos on päättymässä. Kaamosaikahan tarkoittaa sitä ajanjaksoa, kun aurinko ei nouse horisontin päälle. Se tapahtuu Suomessa pohjoisen napapiirin pohjoispuolella ja maapallomme etelänurkissa tietenkin sikäläisen napapiirin eteläpuolella. Kaamos kestää Suomessa pahimmillaan tai parhaimmillaan Utsjoella noin 51 vuorokautta. Se alkaa suurinpiirtein 26. marraskuuta ja päättyy 16. tammikuuta. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä pidempi kaamosaika on ja pohjoisnavalla se kestää suurinpiirtein puoli vuotta syyspäiväntasauksesta kevätpäiväntasaukseen. Pohjoisella napapiirillä aurinko ei oikeasti katoa näkyvistä koko talvena, koska ilmakehän yläkerros taittaa valon niin, että auringon voi jotenkin nähdä myös talvipäivänseisauksen tienoilla hetken verran. Täydellinen näkymättömyys tapahtuu noin yhden leveysasteen pohjoisempana. Sama sitten meidän kesämme aikana eteläisellä pallonpuoliskolla.

Tässä kuva kaamoksen keskipäivän hetkestä pohjoisessa. Kuva lainattu Wikipediasta.

Elämme nyt sitten siis talvea ja hiljalleen menemme kohti kevättä. Meillä täällä näillä korkeuksilla olemme tottuneet neljään vuodenaikaan, vaikka ilmastonmuutoksen myötä varsinkin talvet ovat lyhentyneet, mutta kyllä meillä Suomessa joka vuosi on lunta ja jäätä, vaikka Etelä-Suomessa ei ihan aina kovin ihmeesti sitä riemua ole päästy kokemaan. Siksi minun mielestä on hämmästyttävää, että 25% suomalaisista ei tiedä, mistä syystä vuodenajat vaihtuvat.

Vuodenaikakierto ja sen syyt opetetaan alakoulussa ja muistaakseni se selitetään matematiikassa ja luonnontieteissä useampaan kertaan. Yksinkertaisesti se on niin, että pohjoisnavalta etelänavalle kuvitellaan maapallon akseli. Se on hieman kallellaan aurinkoon päin ja pysyy kiertoradallaan koko ajan samassa kallistukulmassa. Niinpä keväällä pohjoinen pallonpuolisko alkaa saada valoa enemmän kuin syksyllä ja sitten syksyllä taas vähemmän. Tämä kaavakuva selvittää asiaa hieman. Aurinko keskellä ja maapallo kuvattu neljä kertaa tasaus- ja seisauspäivien kohdalla (kuva lainattu netistä herra Aarne Hagmanin nettisivuilta). 

Sellainen ajatus, että meillä on talvi, kun maapallo on kaukaisimmillaan auringosta ja kesä silloin, kun se on lähimmillään on virheellinen. Eteläisellä pallonpuoliskollahan on silloin kesä, kun meillä on talvi ja päinvastoin. Oikeasti maapallomme kiertää aurinkoa ellipsin muotoista rataa eli siis rata muistuttaa hieman amerikkalaista jalkapalloa. Pallomme on lähinnä aurinkoa talvella, mutta koska aurinko on todella kaukana, näemme sen kyllä aina samankokoisena. Sitä ei kyllä kannata katsella, koska UV-säteet tuhoavat silmän herkkiä soluja.

Sikäli hassua, että puhutaan auringon noususta ja laskusta, koska eihän se aurinko mihinkään liiku. Me näemme nousut ja laskut, koska maapallo pyörii ja nousu- ja laskuajat ja auringon näkyminen eri korkeudella johtuvat tuosta edellisessä kuvassa selvitetystä tapahtumasta maapallon kiertäessä aurinkoa. Päivänvalon lisääntyminen tässä Etelä-Suomen korkeudella etenee tällä hetkellä hitaasti ~ 3-4 min/d, mutta siitähän tulee viikossa jo yli 20 minuuttia. Ns. päivän piteneminen alkaa tosissaan tuntua ja näkyä helmikuussa. Tänään aurinko nousi täällä 9.14 ja laskee 15.49, mutta viikon päästä vastaavat ajat ovat 9.01 ja 16.08 eli päivän valolle tulee 32 minuuttia lisää. Helmikuun 1.päivänä vastaavat ajat ovat 8.39 ja 16.34. Tuon huomaa siitä, jos esim. kerran viikossa tekee jotain täsmälleen samaan aikaan. Minä menen keskiviikkoisin työmaalle kahdeksaksi ja vielä tällä viikolla oli ihan pimeää, mutta tulevalla viikolla (toki pilvisyydestä riippuen) saattaa jo jonkin verran hämärellä ja helmikuun eka viikolla on varmasti jo valoisaa.

Joka tapauksessa tässä sitä ollaan ja tiedätkös sen, että liikut avaruudessa noin 32 km sekunnissa... se on pallomme matkanopeus tuolla kiertoradalla.