Minä pidän jääkiekosta pelinä, joskaan en pidä peleissä tapahtuvista ylilyönneistä ~ liian rajuista sääntöjenvastaisista taklauksista tai tappeluista. Jääkiekko on nopeaa, älyllistä ja usein melkoisen ennalta arvaamatonta ja useammin kuin kerran on nähty, että parin maalin johtoasema voi jopa kutistua ja vaihtua tappioksi ihan pelin lopussa. Nämä syyt tekevät siitä niin mielenkiintoisen lajin.

Seuraan miesten Suomen liigaa ja olympia- ja MM-kisoja. Naisten pelien seuranta on pääasiassa olympiakisojen varassa. Nuorten MM-kisojakin olen katsellut, jos ne pelataan meikäläisittäin katsottuna säälliseen aikaan, mutta öitäni en ala valvoa slloin, kun nuoret pelaavat Kanadassa tai USA:ssa. NHL-pelejä en katso, mutta jonkin verran seuraan netin kautta, mutta en osaa sanoa lohkojen tilanteista enkä suomalaisten pelaajien joukkueista ja menestyksestä juuri mitään. En myöskään seuraile Euroopan isoja kiekkosarjoja, kuten Sveitsin, Saksan tai Ruotsin pelejä, vaikka näissä paikoissa paljon suomalaispelaajia onkin ja liigat ovat laadukkaita ~ etenkin Sveitsin ja Ruotsin. Ennen Ukrainan sotaa olisi tietenkin ollut mahdollista seurata KHL:ää jo senkin takia, että Jokerit pelasi siellä, mutta eipä sekään innostanut liiemmin. Kerran kävin katsomassa Jokereiden pelin, mutta sattui huono peli ja toisekseen Hartwall-areenalla oli heikko tunnelma.  

Suosikkijoukkueeni on piakkoin ollut jo kuudenkymmenen vuoden ajan HIFK. Riippumatta menestyksestä tai menestyksettömyydestä, en tule sitä vaihtamaan. Ei se niin vakavaa ole, mutta joka tapauksessa HIFK:n pelit kiinnostavat. Käyn silloin tällöin Nordiksella katsomassa punapaitojen touhua, joskin nykyään katson pelit pääsääntöisesti telkkarista, kun tuo nykytekniikka mahdollistaa kaikkien otteluiden näkemisen. 

HIFK:n kannattaminen on tällä kaudella ollut melkoinen Via Dolorosa. Alkukaudella joukkue huikeasta pelaajamateriaalistaan huolimatta rämpi pohjamudissa ja teki kyseenalaisen ennätyksen vietettyään muutaman kierroksen koko sarjan viimeisenä. Siinä kohtaa sekä valmentaja Ville Peltonen että urheilutoimenjohtaja Tobias Salmelainen saivat potku- ja eroamiskehotuksia lähes päivittäin, mutta sitkeästi herrat pitivät pintansa. Joukkueen peli oli tavallaan ihan kelvollisen näköistä, mutta maalinteko oli todella nahkeaa. Ylivoimakaan ei toiminut, mutta sikäli hassua, että alivoima oli tosi vahvaa. Sellaistakin vitsiä kuultiin, että kun HIFK pääsi ylivoimalle, ei vastustajalla ollut mitään hätää ja näin se usein olikin. Iso ongelma oli myös maalivahtipeli. Jostain syystä ykkösmolariksi ajateltu Niilo Halonen ei saanut hommaa käyntiin ja hooveroi aika lailla helppoja kutejakin. Osin toki syynä oli kenttäpelaajien sählääminen, mutta kyllä Niilo-parka sai luvan ottaa osan takaiskuista omalle kontolleen. Kakkosmolari Roope Taponen on sittemmin joukkueen onneksi päässyt hyvään ja suhteellisen varmaan kuntoon ja kun joukkue on parantanut kenttäpeliään, on myös maalivahti päässyt vähän helpommalla. HIFK alkoi nousunsa vähän ennen joulua ja on nyt tammi-helmikuun aikana ollut likipitäen liigan vahvin joukkue ja hätyyttelee nyt viime kierrosten aikana suoraa jatkopaikkaa loppumatseihin. Säälipleijareihin sillä on jo hyvinkin varma paikka, ellei nyt ihan lekkeriksi homma mene.

Pistemetsästyksessä on etenkin kaksi ketjua ollut vahvassa kunnossa. Eetu Koivistoinen, Juha Jääskä, Iiro Pakarinen, Kristian Vesalainen ja Julius Nättinen ovat olleet vastustajien kannalta varsin pelottavia maalintekijöitä. Puolustus on niin ikään kehittynyt Ilari Melartin johdolla, mutta ei silti pidä unohtaa koko joukkuetta, jossa jokaisella pelaajalla on oma merkittävä tehtävänsä. Esimerkiksi Otto Paajanen ja Micke-Max Åsten tekevät rajua työtä kiusaten vastustajien parhaimpia ketjuja ja nyt vielä viimeisillä kierroksilla saamme jännittää, tekeekö Åsten runkosarjan maaliennätyksensä. Tähän asti se on ollut kolme byyriä ja sen verran on "Muuli" tällä kaudella latonut sisään. Ikiraatajalle kyllä soisi tuon ennätyksen.

Olen huomenna menossa Nordikselle. Puen siis punaisen paidan päälleni ja menen kannustamaan. En gång IFK, alltid IFK.