Marraskuun lopulla oli meillä HIFK:n lätkäjoukkueen kannattajilla aika apea mieli. Miesten liigajoukkue rämpi sementtipöksyt jalassa ruosteisilla luistimilla ja pahvimailoilla häviten säännöllisesti otteluita, jotka olisi pitänyt kaiken järjen mukaan pystyä voittamaan. En toki millään muotoa halua halveksua muita joukkueita, mutta koska jokainen asiaa seurannut tiesi, että joukkueessa on runsaasti Suomen parhaimpiin pelaajiin kuuluvia pelaajia, jotka varakas seura oli hyvillä palkkaehdoilla saanut houkutelluksi mukaan, oli ihan luonnollista odottaa, että HIFK roikkuisi sarjan kärjessä eikä suinkaan olisi koko porukan peränpitäjänä.

Kun etukäteen arvellen hyvä joukkue pelaa huonosti, kääntyvät katseet luonnollisesti valmennukseen ja toki joukkueen hallinnolliseen johtamiseen. Valmennusryhmä entisen huippupelaaja Ville Peltosen johdolla teki varmasti kaikkensa saadakseen joukkueen pelin uusiin uomiin, mutta tuntui, että mikään ei toiminut. HIFK.n kannattajat ovat tiukkoja ja Facebookin keskustelusivut suorastaan ulvoivat vaatimuksia Ville Peltosen erottamiseksi.

Ylivoimapelaaminen oli sarjan surkeinta ja nykyjääkiekossahan pitää pystyä tekemään erikoistilannemaaleja. Sinänsä suorastaan erikoista oli se, että muuten huonosti pelannut joukkue oli liigan parhaimpia alivoimajoukkueita syksyllä. Pääosin vastustajat tekivät maaleja tasaviisikoin pelatessa, kun viisi punapaitaa sekoili kentällä miten sattuu.

Maalivahtipeli oli syksyllä melkoinen ongelma. Viime keväänä yllättäen ykkösmolariksi nousseen Niilo Halosen syksyinen epävarmuus oli varmasti melkoinen shokki koko joukkueelle ja niinpä vastuu siirtyi kakkosmolari Roope Taposelle, jonka pelit alkoivatkin syksyn kuluessa sujua aina vaan paremmin. Nyt kun katsomme hieman aikajanalla taaksepäin, voimme me fanit olla tyytyväisiä Taposeen, joka on noussut liigan kärkimolareiden joukkoon. Valitettavasti Halonen on edelleen jossain määrin epävarma ja jos Taponen nyt syystä tai toisesta joutuu olemaan pois, on tiedossa ainakin jotain ongelmaa. Niilo on tämän hetken HIFK-porukassa ainoa liigatasoinen maalivahti Taposen lisäksi ja jos häneen ei voida ihan täysillä luottaa, voi joukkueen henkinen voima latistua siitä. Nämä hommat ovat pienestä kiinni.

Hieman ennen joulutaukoa alkoi homma jostain kummallisesta syystä toimia. HIFK haki voittoja lähes solkenaan ja hävisi vain muutaman pelin ja nekin jatkoajalla tai maalilaukauksilla eli jokaisesta pelistä tuli ainakin yksi piste. Etenkin ykkös- ja kakkosketjun pelaaminen alkoi parhaimmillaan olla kuin vanhan ajan CCCP-pyöritystä ja kun kolmos- ja neloskentät kykenivät hajottamaan hyvin vastustajan peliä, alkoi nousu kohti liigakärkeä ja kevään ratkaisuotteluita. Toiveet suorasta playoffs-paikasta ilman ns. säälipleijareita alkoi tosissaan viritä viime viikonloppuna, kun HIFK kaatoi yhden pahimmista vastustajistaan ( = Oulun Kärpät) kaksi kertaa peräkkäin. HIFK:llä piti itse asiassa olla suhteellisen helppo väylä kohti kuuden parhaan joukkueen pääsyä, mutta eipä se niin helppoa ollutkaan. Jatkomahdollisuutensa jo menettäneet SaiPa ja JyP pitivät pääkaupunkilaisia tosi kovilla eilisillan ratkaisuun saakka. Viikolla TPS vei tiukassa matsissa kaikki pisteet ja lopulta HIFK tarvitsi Jukureiden apua runkosarjan viimeisellä kierroksella. Joka tapauksessa eilisen kierroksen jälkeen HIFK nousi ihan syksyn avauskierroksia lukuun ottamatta ensimmäisen kerran koko kaudella kuuden parhaan joukkoon, mikä merkitsi sitä, että se pääsi suoraan playoffseihin ja säälipleijareissa pelaavat Kärpät, TPS, Ässät ja KooKoo. Pääsy kuuden joukkoon merkitsi myös sitä, että ensimmäisellä kierroksella vastaan tulee Rauman Lukko, joka kaikella kunnioituksella on ehkä hieman miellyttävämpi vastus tällä hetkellä kuin kumpikaan tamperelaisjoukkue, jotka sitten pelaavat sääleistä jatkoon pääseviä vastaan.

hif.jpg 

Tässä näkyvät ne kymmenen jokuuetta, jotka sitten jatkavat pelejä ja joiden joukosta tämän kauden mestari löytyy. Jos joutuisin pakosta laittamaan vaatimattomaan eläkkeeni pöydälle voittajaveikkaukseen, valitsisin pienimmän riskin eli Tapparan, joka on tosi kovassa kunnossa, mutta heti samalla henkäyksellä sanon saman tien, että joukkuepelit osaavat olla arvaamattomia. Kovassa vauhdissa kiekko voi pomppia hyvinkin arvaamattomasti.

HIFK:n pelien sujumiseksi on loppukevään vaatimuksena etenkin Taposen pysyminen pelikunnossa. Ykköshyökkäjien pitäisi myös olla koko ajan pelikunnossa eli Vesalainen, Jääskä, Pakarinen, Koivistoinen, Nättinen, Kaskimäki, Hirvonen, ja Teissala eivät voi satunnaisia poissaoloja lukuun ottamatta olla pois peleistä. Ei niitä muita hyökkääjiäkään saa unohtaa, vaikka he eivät niin maalintekijöitä olekaan. Micke-Max Åstenin ja Otto Paajasen tapaiset raatajat tarvitaan sekä sotkemaan vastustajaa että tappamaan ylivoimaa. HIFK:n puolustus on yllättävän kapea ja sieltä ei kyllä tarvitsisi yhtään pelituntuman saanutta kaveria jäädä pois. Jääkiekko on kuitenkin sen verran kova peli ja otteluita on tosi paljon eli kaikenlaista ikävää voi sattua. Se on arvaamatonta.

HIFK ja Lukko kohtaavat ensimmäisen kerran ensi lauantaina. Vähintään neljä matsia kovaa vääntämistä ja tunteiden vuoristorataa on varmasti luvassa, enkä kyllä yhtään ihmettelisi, vaikka raumalaiset ja stadin kingit menisivät pisimmän kautta eli pelaisivat seitsemän peliä ennen lopullista ratkaisua.

Kävi miten kävi, on HIFK onnistunut loppukauden nousunsa ansiosta luomaan melkoisen innostuksen kannattajajoukoissa ja sen kyllä kuulee, kun menee Nordenskiöldinkadun jäähallille seuraamaan punapaitojen pelaamista.