Taas on aika auringon ja lumentulon. Yhtä varmaa on, että kevään riemullisimpia puheenaiheita ovat moninaiset puheenaiheet koirankakasta ja kesäajasta. Muistutan taas, että jokaisella ihmisellä on oikeus sanoa ja esittää mielipiteensä, kunhan noudattaa hyviä tapoja ja pysyy lakien suomalla hyväksyttävällä alueella. En siis halua tuomita ketään mielipiteen ja omien tuntemusten takia.

Koirankakkakeskustelu herää joka kevät. Minua ärsyttää se, että koiraihmiset eivät vieläkään kerää kaikkia koiran jätöksiä pussukoihin. Kakat tien varsilla ovat ällöttäviä jo pelkästään niitä vilkaistessa, mutta jos siinä vielä onnistuu vaikkapa astumaan tuotoksen päälle, niin v-käyrä kyllä nousee. Erikoisen kurjaa on se, että aikuisen kanssa kävelyllä oleva 2-3-vuotias saattaa kulkea sontaläjän kautta ja sotkee kengät ja vaatteet ja jos vielä kaatuu siihen, on siitä nauru todella kaukana.

Kesäaikaan siirtyminen on tunnekokemusten listalla aika korkealla. On tutkittu ja todistettu, että pienehkö prosentti kärsii kellojen kääntelystä ihan oikeasti. Suurin osa ihmisistä ei kai ihmeesti koe mitään ihmeellistä koko asian suhteen. Kesäaika on ollut meillä käytössä jo 40 vuotta, joten asian tutkimiseen on ollut aikaa. On puolestapuhujia ja on vastustajia ja keskustelu on vähintäänkin vankkaa. Itse koen kesäajan mahtavan hienona asiana. Koen lyhyen kesämme valoisien iltojen täällä Etelä-Suomessa jäävän liian vähäisiksi, jos pysymme normaaliajassa. Käytännössä tuolla ulkona tulisi ilman kesäaikaa pimeää vielä toukokuussakin ja sitten elokuussa hyvinkin kymmenen aikaan, jolloin minä (ja aika moni muukin) on vielä aktiivinen. Olkoonkin keinotekoista, niin kesäaika venyttää iltoja sekä alkukesästä että loppukesästä. Onkohan sitä tutkittu, kuinka moni suomalainen hyötyy tästä kesäajasta ja miten paljon? En jaksa millään uskoa olvani ainoa kesäaikainen.

Olen surullinen ja vihainen Ben Zyskowiczin kohtaamasta väkivallasta. Yleisestikin vastustan väkivaltaa, mutta kun työtään ahkerasti tekevä hyvin vahvasti suomalaisuutta ja kansamme hyvinvoinnin puolestapuhuja joutuu uskomattoman vihan kohteeksi, en voi muuta kuin taivastella suomalaisten ahdasmielisyyttä ja kyvyttömyyttä hyväksyä erimielisiä ihmisiä. Meillä on sananvapaus, kuten jo alussa totesin ja jos sitä ei käytetä rikoksiin tai muihin vääryyksiin, niin kaikkien on saatava rauhassa tuoda mielipiteensä julki ilman väkivallan pelkoa.