Pääsin suksille tänä talvena ensimmäisen kerran joulukuun puolivälissä. Itsenäisyyspäivän jälkeen koko Etelä-Suomi sai hurjasti lunta ja niinpä latukone pääsi töihin ja hiihtoväylät tulivat kuntoon. Ailahtelevat säät vaikuttivat sitten aika lailla lumimääriin ja ihan sellaista säännöllistä hiihtotreeniä ei pystynyt toteuttamaan läpi tämän kuluneen talven. Uuden vuoden juhlinnan molemmin puolin oli aika hyviäkin ilmoja ja lumen määrä kohtuullinen, mutta sitten tammikuun toisella viikolla alkoivat vesisateet ja loppujen lopuksi pääsin tammikuun puolenvälin jälkeen vain kaksi kertaa hiihtämään ennen Etelä-Suomen hiihtolomaa, joka alkoi 20. helmikuuta. Siinä kohtaa tuli sitten reippaasti lunta ja koska harjulla on radat tehty latukoneella, oli se pohja kuitenkin niin kova, että vähäinenkin lumimäärä sen päällä mahdollisti uusien urien tekemisen. 

Joskus silloin joulukuun puolivälin jälkeen ajattelin ja taisin kirjoittaakin, että talven tavoitteena voisi olla 300 kilometriä. Sehän ei ole paljon mitään, jos kelit ovat kohdallaan. Kymmenen kilometrin lenkki on hyvä ja suhteellisen helppo hiihdellä myös tällaisen eläkeukon kunnossa. Ne lenkit tosin edellyttävät kunnollista hiihtokeliä, mihin hyvän lumitilanteen lisäksi kuuluu suhteellisen tyyni ja ei mitenkään kamalan kylmä ilma. Hieman yli kymmenen pakkasastetta on kohtuullinen, mutta ne nuoruusvuosien reippaat parinkymmenen asteen lenkit ovat jo historiaa. Tavoite alkoi siellä tammikuun vesisateissa tuntua hyvinkin ylimitoitetulta, kun lumet sulivat kovaa kyytiä ja pääasiassa vettä sateli. Joulu- ja tammikuussa sain hiihdellyksi hieman yli 160 kilometriä eli olihan siinä sitten jonkin verran matkaa kolmeensataan.

Helmikuun puolivälin jälkeen alkoi kuitenkin uusi talvi ja onnistuin sitten loppukuusta hiihtämään lähes joka päivä ja sain mittariin 70 lisäkilometriä. Maaliskuun alku näihin päiviin asti on ollut yhtä lailla hyvää talvi-ilmaa ja niinpä sain eilen tavoitteeni täyteen, vaikka tässä viikon puolivälissä jäikin pari lenkkiä tekemättä lievän kurkkukivun takia.

Minulla on kolmet sukset, mutta olen käytännössä hiihtänyt vain yksillä koko talven, koska ehkä viittä kertaa lukuun ottamatta olen sujutellut viime talvena ostamillani karvapohjilla. Suojakeleillä olen käyttänyt vanhoja pitopohjia. Karvapohjat ovat vaivattomat, mutta ihan huonolla kelillä en niiden kanssa lähde liikkeelle, koska karvoihin tarttuu helposti roskia. Nyt on tosin ollut todella vähän roskia laduilla, koska melkein kuukauden ajan on ollut aika pieniä tuulia ja koko ajan pakkaskeli. 

sukset.jpg

Sääennuste näyttää nyt kohtuulliselta vielä muutaman päivän ajan eli sen perusteella tässä vielä saa jonkin verran kilometrejä kasaan. Lunta on silmämääräisesti aika paljon, mutta koska se on ihan silkkaa pakkaslunta, saattaa tämä maaliskuun lopun sää tehdä melkoisen muutoksen vallitsevaan hiihtotilanteeseen.