Olen elämäni aikana soittanut ja laulanut enemmän kuin moni muu. Niin uskoisin. Olin ihan nappula, kun innostuin pianonsoitosta ja säännöllistä, joskin vaatimatonta oppia, aloin saada alle kouluikäisenä. Edistyminen oli kylläkin hidasta, koska en saanut ammattitaitoista opetusta, ennen kuin se alkoi olla myöhäistä ~ yli kaksikymppisenä itse asiassa. Nuotit opin tuntemaan kohtuudella hyvinkin kymmenvuotiaana ja allekin, mutta en minä niitä hyvin osannut, kun opin soittamaan korvakuulolta. Se oli paljon helpompaa ja kun en soittanut juuri lainkaan klassista, saatoin vaan fiilistellä ja kehittää vapaata soittotapaa. Nuotteja opin tunnistamaan hieman paremmin soittamalla virsiä ja vanhoja kansanlauluja. Niitä rimputtelin ensin kaksiäänisesti soittamalla melodian ja alimman äänen, mutta hiljalleen aloin oppia myös ne välissä olleet merkinnät. Joskus 1970-luvun alkupuolella innostuin kansanmusiikista ja aloin kituuttaa viulua ja samalla myös opin sitä kautta lukemaan sointuja ja säestämään pianolla tai harmoonilla.

Sointumerkkien salat avautuivat vielä enemmän, kun ostin ekan kitarani - senkin liian myöhään eli noin 18-vuotiaana, mutta ihan kohtuulliseksi rämpyttäjäksi opin kyllä. Kaikenlaista äänen kuljetusta ja sointujen lähiasettelua opin kuuntelemalla kevyen musiikin pianisteja, kuten Elton Johnia ja Gary Brookeria. Joskus taannoin tajusin soittavani hieman samantyylisesti kuin nuo kaksi supertähteä - toki huomattavasti vaatimattomammin.

Saatuani ensimmäisen kitaran aloin soittaa entistä enemmän kuulemaani pop-musiikkia. Joitakin nuotteja löysin esim. kirjastosta ja siitä sitten alkoi myös lauluhomma itse itseäni säestäen - joko kitaralla tai pianolla. Valitettavasti en onnistunut löytämään mitään bändiä, koska minulla ei ollut mitään sähkösoitinta eikä sellaiseen ollut millään varaa. Toki joskus sain joissain yhteyksissä kokeilla yhteissoittoa, mutta sen ajan olosuhteissa säännöllinen bändihomma oli minulle taloudellisesti mahdotonta. Minähän asuin virallisesti ihan pienen pienessä kyläpahasessa eikä siellä ollut oikein mitään bändihommaa tarjolla muutenkaan. Ihan kunnollista rokki- ja poppitouhua sain tehdä armeijassa, missä lauloin ja soitin kitaraa yhden pitkään yhdessä soittaneen bändin kanssa. Se oli tosi mukavaa.

Opiskeluaikana tein ensimmäiset lauluni. Ensin parin kaverin runoihin ja lopulta aloin itsekin raaputella riimejä. Ei se mitenkään totista touhua ollut ja eipä tuo karannut käsistä, koska en oikein uskonut ja luottanut kykeneväni luomaan mitään omaa ja touhu jäi vaatimattomaksi, vaikka pienessä piirissä niistä lauluista kyllä tykättiin.

Tässä vuosien varrella täällä kotikunnassani olen saanut ajoittain soitella joissain bändeissä, mutta ne ovat edelleenkin olleet aika tilapäisiä pikku juttuja. 1990-luvun lopussa perustin laulu- ja soittoyhtye Thromoksen, joka sittemmin muuttui pelkäksi a cappella-lauluyhtyeeksi, mutta oli toki toiminnassa parikymmentä vuotta.

Laulujen tekemisestä innostuin erään työkseen sitä hommaa tekevän muusikon kautta. Kun olin tutustunut häneen, sain häneltä kannustusta biisien luomiseen ja sittenhän niitä alkoi 1990-luvun alussa tulla. Jossain vaiheessa sain tehdyksi aika paljonkin ja tuolla pöytälaatikossa lienee kokonaisuudessaan satakunta tekelettä - osa valmiita ja osa vain raakileita. Loppujen lopuksi kasasin niistä kokonaisen cd-levyn  ja vaikka se ei tietenkään ollut mikään suurteos, oli se kuitenkin oma luomukseni. Levyn lisäksi olen julkaissut aika paljon omaa musiikkiani ihan yksittäisinä biiseinä. Nykytekniikan avulla voin tehdä kaikki soittohommat ja äänityksen itse ja ainoastaan miksaus ja masterointi on tehty asiaa osaavan tahon toimesta.

Laulujen tekeminen on aika viehkoa hommaa. Se on tavallaan ihan helppoa, joskin siinä on se vaara, että tulee plagioiduksi jo muutenkin useaan kertaan tehtyjä biisejä, mutta sitä en sentään ole tarkoituksella tehnyt. Sanoitukset tulevat joskus helposti ja joskus niihin juuttuu ihan pysyvästi ja hyvin alkanut raakile jää paikalleen eikä edisty tippaakaan. Minulle ei niistä jutuista tule kuitenkaan paineita, koska se on vaan hupihommaa ilman mitään suurtavoitteita.

No niin, tulipa taas kirjoitetuksi näin aamun varhaisina hetkinä. Olisi tämän voinut kirjata lyhyemminkin ~ vaikkapa niin, että laulaminen ja soittaminen ja omien biisien tekeminen on mukavaa.