Luovuin Facebookista pari kuukautta sitten. Siihen oli omat syynsä, joihin kohta palaan. Täytyypä tunnustaa, että en ole ihmeemmin kaivannut, jos ei oteta huomioon muutamaa ryhmää, joiden seuraaminen on ollut  jopa hyödyllistä.

Triggerinä tälle FB:n heivaamiselle olivat äskettäiset eduskuntavaalit. Kuten kaikkialla on huomattu, some on toimiva viestien välittäjä, mutta sillä on myös negatiivisia puolia. Erilaiset viestintäalustat vievät yllättävän paljon aikaa, jota toki esimerkiksi meikäläisellä eläkeukolla on ihan riittämiin, mutta joka tapauksessa siinä ruudulla tulee herkästi roikutuksi. Minä sain FB:n näkyviin pöytäkoneella, läppärillä, tabletilla ja kännykällä eli mahdollisuuksia uppoutua sen syvyyksiin oli ihan liian paljon.

Niin, miten ne vaalit oikein vaikuttivat tuohon poistumiseeni? Politiikan kieli on aika ronskia ja siinä eivät aina hyvät tavat kukoistaneet. Kun ihmiset eivät kohtaa kasvokkain, on liian helppoa kirjoittaa ihan mitä vaan, painaa enteriä ja todeta joskus jos ollenkaan, että tulipa väännetyksi puukkoa haavassa oikein kunnolla. Näitä juttuja oli FB tulvillaan ja niitä oli ikävä lukea, vaikka itse en edes ole poliittisesti aktiivinen enkä hae sellaisia kirjoituksia, joissa väitellään asioista. Niihin vaan vääjäämättä törmäsi.

FB on nykyään myös ihan täynnä mainoksia. Katsopa vaikka jostain kodinkoneliikkeestä pesukonetta, niin kohta saat FB:hen kaupallista informaatiota liiankin kanssa. Kai ne saisi poiskin, mutta en minä ole jaksanut niin innolla tutkia asetuksia, että saisin näpytellyksi ne pois.

Pisteenä iin päälle on sitten nuo "kaverit". Syystä tai toisesta FB:ni alkoi täyttyä ja loppujen lopuksi niitä minua seuranneita ja minun alustaani kommentoivia FB:läisiä oli nelisensataa. Noin periaatteessa tunnen kyllä kaikki ja varmaan olen jutustellut jokaisen kanssa. Jotkut ovat ystäviäni, jotkut keskimääräistä enemmän tuttavia ja jonkinasteisia kavereita ja sitten jotkut sellaisia, joiden kanssa vaihdetaan sana keskimäärin hyvin harvoin jos sittenkään. Näin suuri joukko aiheutti sen, että tuli luetuksi hillittömän paljon juttuja ja seuratuksi linkkejä joka päivä ihan liian kanssa.

Kurjin pointti oli se, että eräät kaverini alkoivat kuittailla minulle ikävästi. Hieman arroganttia meininkiä, omien tekemisten kehumista samalla toisia vähätellen,  dissaamista, tekemisteni arvostelua ja pahinta oli se, että myös rouvani sai ikävää kohtelua, vaikka ei millään lailla kuulunut FB:hen. Minun kanssani saa olla eri mieltä ja arvostella, mutta toivoisin sen tapahtuvan yksityisesti keskustellen eikä some-alustassa kaikkien some-kavereiden nähtävillä. Ei ole kovin kohteliasta - ei alkuunkaan. Tuollainen käytös on hyvin huonoa käytöstä ja osoittaa suurta sydämen sivistymättömyyttä, vaikka samaan aikaan herkästi brassaillaan omalla koulutuksella ja hienoilla harrastuksilla ja kiinnostuksen kohteilla, omaisuudella ja ylipäätään kaikella.

Niinpä sitten kyllästyin koko Facebookiin, poistuin riveistä ja olen ollut täysin tyytyväinen. Kun kerran olen selvinnyt melkein 60 vuotta ilman moista juttua, on oletettavaa, että voin selvitä tästäkin eteenpäin. Tosin olen myös oppinut siitä niin paljon, että voin vaikka avata sen uudestaan ja käyttää omaa harkintaani, miten sitä käytän.  Onhan sen tarjoamissa toiminnoissa paljon hyvää ja hyödyllistäkin - ei sitä voi kiistää.