Urheilukieli tai itse asiassa urheiluselostajien käyttämät jatkuvasti toistuvat fraasit tai sanonnat ovat ihan hillittömän huvittavia ja joskus jopa surkuhupaisia ja sitten pahimmillaan loukkaavia, joskin pahimmat falskiudet on pystytty karsimaan. Joskus olen miettinyt, kuinka Suomeen muuttanut ja kaiken kaikkiaan hyvin kieliopinnoissaan edistynyt henkilö lopulta ymmärtää näitä selostuksia.

Vielä parikymmentä vuotta sitten selostaja saattoi ihan tyylikkäästi selittää naisten juoksukilpailuissa, kuinka "nuo kenttien säihkysääret kipittävät ja lopulta Y voittaa rinnan mitalla". Eräs neloskanavan selostaja esitti melkoisen sanashown, kun Blanka Vlasic valmistatautui korkeushypyssä suoritukseensa. Siinä tulivat kyllä kaikki piilomerkitykset ja ennen kaikkea hyvin näkyvät Blankan osat kuuluville.

Olen seurannut jääkiekon sm-liigaa ja myös viime kesän yleisurheilukisoja. Suureksi surukseni olen antanut kertoa itselleni, että urheilijoilla ei ole riittävästi rahaa perustarpeisiin. Urheilijat ovat aina nälkäisiä ja pahimmillaan erittäin nälkäisiä. Kyllä minä sen ymmärrän, että karjalanpaistipöydästä ei suoraan lähdetä juoksemaan 10000 metrin juoksua, mutta sen verran kuitenkin pitää syödä ennen kisoja, ettei nälkä pääse vaivaamaan. Onhan ne energiatasotkin alhaalla, jos ei jonkin verran ole päivän aikana tunkenut murua mahaan. Usein lätkämatsissakin kuulee selostajan kertovan, että koko joukkueella on nyt hirveä nälkä. Jääkiekko on fyysisesti hirveän rasittava peli ja siellä kovien spurttien yhteydessä häviävät kyllä menohalut, jos ei energiaa ole tankattu riittävästi.

Mitäpä siitä sanotte, kun urheilijoilla on hillitön kiima päästä tekemään suorituksensa. Kiimahan tarkoittaa lisääntymisaikeissa olevan eläimen suunnatonta tarvetta päästä touhuamaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Joukkuepeleissä, kuten futiksessa ja lätkässä,  käydään ankarasti vastustajaan kiinni, mutta siinä ei kyllä kiimailla pätkänkään vertaa.

Kun jääkiekko- tai jalkapallomatsi menee oikein erityisen hyvin, alkavat selostajat ja kyllä myös pelaajat ja valmentajat kertoa, että nyt on sitten paketti kasassa. Hullu ilmaisu tuokin, joskin ihan ymmärrettävissä, mutta jos vaikka sinfoniaorkesterin kapellimestari kertoisi, että Mozartin 40. on nyt tosi hyvässä paketissa, kuulostaisi se aika oudolta.

"Nyt on sitten tarjolla sankarin viitta". Toki ymmärrämme ja onhan se osoitus suomen kielen rikkaasta ilmaisusta, mutta enpä ole niitä viittojakaan nähnyt.

"Nyt Taponen poimi kiekon kuin kypsän mustikan pensaasta". Jahhas. Jääkiekkomaalivahdin hanska on varsin iso ja myös mustikoita ajatellen liian iso. Minusta mustikoiden poimiminen ei edes ole helppoa. Kun nappaa siitä varvusta kiinni ja vetää mustikat matkaan, ovat nuo metsiemme herkulliset sinipalleroiset saman tien pitkin tannerta ja korkeintaan 3% pääsee sankoon.

Sitten taas se kaiken huippu näin lopuksi. "Ja Kemiläinen vetää siniviivalta niin, että morkoonit soi." Tällaisenkin olen kuullut. Ensinnäkin, mitä se Kemiläinen veti? Hän on jääkiekkoilija ja pääosin lyö kiekkoa käyttämällään komposiittivälineellä. Rannelaukaus kieltämättä vedetään matkaan, mutta veto-sanaa käytetään etenkin silloin, kun kaveri lyö kiekkoa. Entäs ne morkoonit? Googlesta löysin selityksen, että kyseessä on äreä ja kovaääninen juttu. Jääkiekkoilija lyö kiekkoa ja kuuluu napsahdus. Jos laukaus menee maaliin,  hallissa kuulunee kova huuto, mutta se ei ole äreä, joskin kovaääninen.

Mutta eipä mitään - ihan hauskoja juttuja nämä ovat. Hyvä, kun selostajat kikkailevat ja mitä hullumpia vertauksia selostajat keksivät, sitä parempi.