Vaaleista on jo reilu viikko ja paljon on siinä ajassa tapahtunut tuolla politiikan markkinoilla. Kahdesta taannoin vielä hallituksessa olleista puolueesta on puheenjohtaja lähdössä vaihtoon ihan vapaaehtoisesti ja vakaasti siellä tunnutaan suhtautuvan myös tulevaan kauteen visusti oppositiossa haavoja nuollen. Kyse on siis Keskustasta ja Vihreistä. Kaukana takana on se aika, kun kepulaiset pyörittivät Suomea aika paljon demareiden kanssa. Vahvat puoluepamput jyrähtelivät ja pitivät pintansa, vaikka väliintulevia muuttujia oli kyllä tarjolla. Punamultaa, eli demarien ja kepun yhteistyötä, ja käytännössä koko suomalaisen parlamentaarisen järjestelmän toimintaa yritti voimakkaimmin horjuttaa SMP (Suomen Maaseudun Puolue) puheenjohtajansa Veikko Vennamon johdolla, mutta loppujen lopuksi kovatkin ponnistelut löpsähtivät ja SMP kuihtui 1990-luvulla kokonaan.

Tämän kevään vaalit voittaneen Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo lähtee tarpomaan hyvin vetistä ja upottavaa poliittisen kenttämme suota pyrkiessään ensin saamaan kohtuullisen enemmistöhallituksen ja sitten vielä saamaan sellaisen hallitusohjelman, joka kelpaisi hallituskumppaneille.

Mitä ilmeisimmin ajatus kolmen suurimman yhteisestä hallituksesta ei toimi edes ajatuksen siivin.  Orpo saattaisi olla jopa jossain määrin halukas keskustelemaan sellaisesta vaihtoehdosta, mutta kyllä Persujen ja Demareiden väliset erot ovat liian suuret - ei siitä mitään tulisi.

Pystyvätkö edes Kokoomus ja Perussuomalaiset istumaan samaan hallitukseen? Jossain määrin talousasioihin heillä voisi löytyä yhteistä linjaa, mutta ainakin sen mukaan, mitä olen kuunnellut ja lukenut, iskevät kovat kynnyskysymykset aika lujasti kiinni. Maahanmuuttopolitiikka, ilmastonmuutoksen jarruttaminen, sähkön ja muunkin energian hintojen nousuun puuttuminen, koulutuspolitiikka ja riittäähän näitä. Jos vielä Kokoomus ja Perussuomalaiset saavatkin riittävän sovun, saattaa RKP nousta tärkeään rooliin pääasiassa siksi, koska siellä ei hevin anneta periksi ruotsin kielen opiskelun pitämisestä osana opetussuunnitelmaa. KD olisi ehkä tulossa vielä neljänneksi puolueeksi nostamaan hallituksen sopivasti enemmistöpohjaiseksi.

Entäs Kokoomus ja Demarit? Yhteisiä ajatuksia löytyy, mutta sitten myös isoja eroja. RKP saattaisi hyvinkin tehdä yhteistyötä SDP:n kanssa kuten KD:kin. Vaan ovatko arvomaailman erot liian suuret. Marin ei lähde itse lainkaan hallitukseen, joten se saattaa silottaa tietä hallitukseen. Marin on tottunut olemaan vallan kärjessä ja tunnetusti kärkkäänä puuttumaan asiaan, saattaisi jopa hieman turhan paljon törkkiä tulevaa pääministeriä.

Kävi miten kävi, niin ihan rapsakat neuvottelut ja suorastaan vatuloinnit tarvitaan, ennen kuin Orpo vie uutta hallitusta tervehdyskäynnille Sauli Niinistön luokse.