Pyöräily on mukava harrastus, kuten tiedetään. Nyt kun kevät on koittanut oikein kunnolla ja muuttunut suorastaan kesäiseksi, ovat ihmiset kaivaneet pyöränsä kuka mistäkin ja lähteneet sankoin joukoin liikkeelle. Valitettavasti pyöräilijöiden esiinmarssi ei aina suju niin kuin Strömsössä.

Jos ajan pyörällä yhdistettyä kevyen liikenteen väylää kävelijöiden seassa, joudun tietenkin isoa tilaa käyttävän ja nopeammin kulkevan vekottimeni takia olemaan kohtuullisen varovainen. Täällä meillä päin, minähän asun pienessä taajamassa, ei juurikaan ongelmia ole, mutta toki joskus pieniä juttuja. Ihan en muista, että olisi sattunut onnettomuuksia, mutta kerrankos sitten joku sellainen. Kaahaavat pyöräilijät ovat toki jalankulkijoille vaarallisia, mutta suurin osa niistä kovaa ajavista kuntoilijoista ajaa maantien puolella kiusaten enemmänkin autoilijoita. Jalankulkijat itse saattavat olla vähän syyllisiä haavereihin.

Nyt siis yhdistetyllä kävelytiellä ja polkupyöräväylällä pitäisi tuntea liikennesäännöt. Yksi ongelma on se, että kevyen liikenteen väylän alkupäässä on se liikennemerkki, joka antaa ohjeen. Siellä voi olla pyöräilijän ja jalankulkijan piirroskuvat vierekkäin ja niiden välissä on viiva tai siinä merkissä on pyörän ja jalankulkijan kuvat päällekkäin ilman mitään viivoja. Tällöin kevyen liikenteen väylällä on ihan eri säännöt ja näitä eivät monet jalankulkijat sen enempää kuin pyöräilijät tunne. En ala tässä tarkemmin asiaa selvittämään, vaan kehotan asiassa hiemankin epävarmuutta tuntevan ihmisen tutustumaan sääntöön. Löytyy kyllä helposti netistä.

Pyöräilijälle ongelman tuottavat sellaiset jalankulkijat, jotka kävelevät ihan keskellä kevyen väylää ja heillä on luurit korvilla ja ilmeisesti runsaasti volyymia, koska he eivät millään lailla reagoi kellon kilinään - eivät, vaikka ajaisin parin metrin päässä takana. Useimmiten sitten yritän sanoa tai paremminkin huutaa, kummalta puolen menen ohi,  mutta aina siinä pieni vaaran paikka saattaa olla.

                                                                                  **************

Ennakkoasetelmat ja kohtuuttomat vaatimukset kilpailijoita kohtaan ovat inhottavia. Millainen stressi herra Jere Pöyhöselle on asetettukaan. Minä en jaksa uskoa, että hän voittaa, joskin olen toki iloinen hänen puolesta, jos näin käy. Onhan noissa uutisvideoissa näytetty, kuinka valtavan kova innostus monin paikoin Euroopassa on syntynyt tuon chachachaan perään, joten ei se voitto mikään maailman ihme olisi.

Leijonat hävisi eilen avausottelunsa USA:lle. Kirveitä lensi kaivoon oikein urakalla, mutta eipä tässä vielä kannata hätäillä. Vastassa oli kyllä jokseenkin kokematon joukkue, mutta taitoa, nopeutta ja voimaa löytyi kyllä, kun suomalaiset sopivasti sähelsivät. Nyt olisi kuitenkin ihan viisasta voittaa Saksa tänään ja mielellään sitten Ruotsi seuraavassa matsissa, mutta ei tämä touhu vielä sittenkään kaadu, vaikka vain jompikumpi siinä voittaisi Suomen. Loppumatsit olisi sitten kyllä ihan pakko viedä voitolle, mutta kuten on ennenkin todettu, on tärkeää voittaa se seitsemäs peli ja toki sen jälkeen kaikki muutkin. Oli miten oli, on media ja kansa jälleen kerran kohdistanut lätkämiehille rajun vaatimuksen. Vain voitto kelpaa.

Eilisessä matsissa sai taas huomata, kuinka lipunmyynti ja lippujen saaminen ihan oikealle jääkiekkofanille on käytännössä erittäin vaikeaa. Firmat ja kaikenlaiset kisasponsorit olivat ostaneet matsiin lippuja ja antaneet niitä ihmisille, jotka eivät välitä eivätkä ymmärrä pelistä juurikaan. Hesarista tai YLE:n sivuilta luin, kuinka se, mitä kaivattiin oli kunnollinen fanikatsomo, joka elämöi ja tietää, mitä kentällä tapahtuu.

************

Eilen tai toissapäivänä avatessani YLE:n nettisivut pamahti silmille suuri uutinen - Sanna Marin ja ukkonsa eroavat. Ykkösuutinen, samalla, kun Ukrainassa riehuu sota ja Orpo yrittää epätoivoisesti saada hallitusta aikaan. Eikö media muuten mene kaupaksi? Kyse on ihmisten yksityisasiasta, eikä millään lailla käsittääkseni vaikuta heidän omaan työtehtäväänsä. Tuo ihmisten loputon kiinnostus julkkisten elämään on ikävää. Maailmalla se on pahempaa, mutta eivätkö todellakaan ihmiset voisi kiinnostua jostain henkisesti kehittävästä asiasta?