Eipä näistä kisoista jäänyt paljon suomalaiseen kiekkohistoriaan kerrottavaa. Toki se, että Suomen joukkue hävisi vain niukasti kaikille neljän parhaan joukkoon päässeille porukoille voi kertoa jotain, mutta katastrofaalinen tappio Itävallalle kertoo sitten sen, että nyt ei tämä joukkue päässyt ihan pelin päälle koko turnauksen aikana. Samanlaista tehotonta taaperrusta kuin HIFK:lla liigassa tällä kaudella. Puolustus toimi hyvin ja alivoimapelaaminen oli ihan superhuippua. Ainoa jäähymaali tuli "kuolonkamppailun" jatkoerällä, kun Ruotsi onnistui törkkäämään maalin Larmin taakse.
Jukka Jalosen loistava valmennuskausi maajoukkueen luotsina päättyi tähän. Kolme maailmanmestaruutta ja olympiakulta kertovat loisteliaasta valmennustyöstä, vaikka jalkeilla ei ollut kertaakaan suosikkiasemaan kohonnutta joukkuetta. Päinvastoin 2019 Bratislavasta ei odotettu yhtään mitään ja niin vaan tuli Marko Anttila ja näytti taivaan merkit kanadalaisille.
Suomen joukkueesta jäi hyvin muistiin fyysisen pelin hienoinen heikkous. Vastustajilla oli isoja ja vahvoja pelaajia, eivätkä läheskään kaikki suomalaiset pystyneet vastaamaan fyysiseen ylivoimaan etenkään laitakahinoissa.
Se ja sama, nämä geimit ovat nyt historiaa ja siirrymme uusiin kuvioihin ja sitten taas syyskuussa liigan pariin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.