Taannoin kirjoitin "Juljanan jengistä", missä tuli puheeksi minun ja rouvan matkailuinnostus. Mehän teemme jonkinlaisia reissuja keskimäärin aika paljon. En minä tiedä enkä osaa sanoa, reissaammeko me enemmän kuin muut suomalaiset enkä myöskään osaa sanoa, kulutammeko enemmän rahaa tähän touhuun.

1980-luvulla emme oikeastaan lomamatkailleet juurikaan. Lapset olivat pieniä eikä meillä ollut rahaakaan liiaksi. Siis emme jaksaneet emmekä kyenneet. Olimme Ruotsissa kesällä 1988, mikä olikin perheemme ensimmäinen ulkomaanmatka. 1989 kesäkuussa Essi, äitini ja minä lähdimme ihan vahingossa Kreikkaan viikoksi ja sitten koko perheemme reissasi niin ikään samaan maahan seuraavana kesänä. 1990-luvulla kävimme Hellaan mailla sitten useamminkin, mutta muuten pyörimme kotimaassa ja nekin reissut enimmäkseen mummolamatkoja. Jonkin verran hyödynsimme myös Akavan lomatukea suomalaisiin hotelleihin, kuten Keurusselälle ja Ellivuoreen.

Pääsimme kahdestaan rouvan kanssa lomalle ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa. Siihen saakka lapset olivat käytännössä aina mukana. Rouva kävi muutaman kerran Euroopan kaupunkireissuilla ystäviensä kanssa ja minä taas jokusen kerran Kreikassa itsekseni. Minä en koskaan ole oikein ollut innokas kaupunkimatkaaja ja niinpä suuret ja hienot kaupungit ovat jääneet vähille. Rouva taas tykkää vaellella museoissa ja ylipäätään kaupunkikohteissa.

2010-luvulla ja aina korona-aikakauteen saakka reissasimme käytännössä joka vuosi ja usein tehtiin useampikin matka. Kohteemme ovat aina olleet Euroopassa ja oikein etsimällä etsimme halvimmat vaihtoehdot. Lentäminen Euroopan kohteisiin saattoi olla käsittämättömän halpaa, kun vaan viitsi nähdä vaivaa ja onnistuimme aina löytämään hyvin edullisia, joskin melkoisen kämäsiä hotelleja.

Joskus toki joku on kysynyt, kuinka meillä on ollut varaa reissaamiseen, mutta kyllähän se on ollut priorisoinnista kyse. Emme ole lomailleet juurikaan Suomessa, koska täällä on ollut kaikki niin kamalan ylihinnoiteltua Euroopan kohteisiin verrattuna ja meillä ovat etäisyydet niin suuria, että pelkästään automatkat ovat maksaneet maltaita.  Toki olemme Suomestakin löytäneet maamme hintatasoon suhteutettuna aika halpoja kohteita, mutta verrattuna Keski- tai Etelä-Euroopan kohteisiin, nekin ovat olleet hyvin hintavia. Olemme onnistuneet tekemään vajaan viikon reissun Pariisiin muutamalla satasella, mihin hintaan ovat sisältyneet lennot, majoitus ja ruokailut sekä nähtävyydet. Aika usein se reissu vaan suuntautui ulkomaille, kun meillä ei mitenkään löytynyt tarpeeksi valuuttaa esim. mökin vuokraamiseen tai hotellihuoneisiin. Hullulta se tuntuu, mutta näin se vaan on ollut. Pidämme Ahvenamaasta ja siellä olemme kierrelleet viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana aika paljon.

Moniin tuttaviimme verrattuna on huomioitava, että meillä ei ole kallista omaisuutta. Ei ole venettä eikä kesämökkiä. Onhan meillä tämä talo, missä asumme, mutta jokaisen on asuttava jossain. Meillä ei kulu rahaa mökkimatkoihin eikä tarpeettomiin ylläpitokustannuksiin. Itse asiassa inhoan mökkielämää ja yhden-kahden päivän reissu jollain vuokramökillä riittää koko vuoden ajaksi. Rouva tykkää samalla tavalla olla pienen hetken jossain mökkisessä, mutta ei kaipaa yhtään sitä työn määrää, mitä omalla mökillä joutuisi tekemään.

Minä en itse nauti hirveästi vesillä liikkumisesta ja vaikka tässä ihan lähellä onkin hieno ja iso järvi, ei minulla ole mitään hinkua mennä paatilla järvelle ja tulla takaisin ja siksi meillä ei ole vesikulkuvälinettä. Pieni soutuvene voisi olla tavallaan kiva, mutta kuinka usein sitä tulisi käytetyksi. Venepaikat eivät ole ilmaisia ja kai se pitäisi jonnekin saada talveksi.

Moni tietää, että minä tykkään hiihtää. Niinpä moni on myös olettanut, että menen tai menemme joka kevät viikoksi pariksi Lappiin nauttimaan keväthangista. Valitettavasti ei ole onnistunut. Niin kauan, kun me molemmat olimme työelämässä, oli täysin mahdotonta ottaa virkavapaata joskus huhtikuussa ja mennä Pohjois-Suomeen. Niistä reissuista olisi tullut niin kalliita, että  samalla valuutalla olisimme päässeet New Yorkiin. Nyt eivät pienet eläkkeet riitä sellaisiin matkoihin. Laskekaapa huviksenne, mitä pari viikkoa Lapissa tulee kaikkineen maksamaan.

Ulkomaanreissuille emme ole menneet Eurooppaa kauemmaksi. Kyllähän jonnekin Thaimaaseen pääsisi kohtuullisella hinnalla, mutta eipä yhtään kiinnosta. Vaikka pidän lämmöstä ja valosta, en halua mennä kovin rajuihin aurinkokohteisiin, koska palan helposti ja nykyään kuumuus ahdistaa enemmän kuin nuorena.

Olimme viime viikon Ranskassa, ihan siellä etelässä Välimeren rannalla. Totta kai siihen kului rahaa, mutta ottaen huomioon, että se oli lomareissu, niin kulut jäivät tosi pieniksi. Kuten aina lomilla, emme ostaneet yhtään mitään lomarihkamaa matkamuistoiksi tai tuliaisiksi ja ruokailimme halvoissa paikoissa ehkä nyt yhtä kertaa lukuun ottamatta. Valokuvia ja videomatskua on riittämiin. Nyt ei sitten olekaan tähän kesäksi tiedossa mitään suurta reissua. Pyörimme tässä kotikontujen tienoilla korkeintaan pienehkön automatkan päässä kaikesta.

Olenko sitten kuluttanut vuosien varrella paljon rahaa matkustamiseen? Tarkkaa summaa en tiedä, mutta koska ihmisen elämän ei tarvinne olla ikuista raatamista ja pihistelyä ja onhan toisaalta tärkeää rentoutua, olemme tulleet siihen tulokseen, että pienet reissut silloin ja tällöin ovat meille sitä, mitä vaikkapa kesämökki tai veneily ovat muille. Ei meidän matkarahoilla olisi mitään mökkiä saatu aikaiseksi  puhumattakaan käyttökuluista. Mökillä on vieläpä sellainen huono puoli, että se on aina samassa paikassa. Ei siinä paljon pääse uutta kokemaan.