Pääsin pyöräilyn alkuun vasta toukokuun puolivälissä pääasiallisesti siksi, että siihen asti oli hillittömän tai ainakin ärsyttävän kylmä. Toki vaatetus olisi auttanut, mutta en halunnut aloittaa kauttani pukeutumalla talvivaatteisiin toukokuussa.

Nopeasti alkanut kesä mahdollisti sitten homman ja pääsin hyvin liikkeelle sopivan vähillä varustuksilla ja viikossa alkoivat jalatkin tottua. Jokainen, joka ajaa edes vähänkin polkupyörällä, tietää etenkin isojen reisilihaksien väsyvän aivan käsittämättömästi. Kaikkia lihaksia voi toki harjoituttaa kestämään rasitusta ja niinpä nyt kuukauden treenaamisen jälkeen jalat alkavat kestää ajamista ilman suurempia väsymisiä. Kovat ylämäet toki ovat hankalia, mutta toistaiseksi en ole joutunut nousemaan pyörän päältä kertaakaan sen takia, ettenkö muka olisi jaksanut.

Kesän tavoitteenihan on vanhaan tapaan 1000 kilometriä. Kuten olen ennenkin todennut, kyseessä ei ole mikään erikoisen mittava määrä, mutta onhan moiseen kuitenkin lähdettävä monta kertaa. Tässä on nyt viides kesä peräkkäin, kun olen näillä tavoitteilla liikkeellä ja toistaiseksi näyttää hyvältä. Olen saavuttanut yli kolmasosan tuosta tonnista ja jos kolme ehtoani toteutuvat (kohtuulliset kelit, ehjä pyörä ja terveys), ei tuossa suuremmin pitäisi olla ongelmia.

Viime kesänä olin elokuun alkuun mennessä ehtinyt sotkea menemään 900 kilometriä ja sen viimeisen satasen olisi pitänyt mennä tuosta vaan viikossa, mutta silloinhan tuli terveydellisiä ongelmia. Minähän toin tullessani Ahvenanmaalta borrelioosin ja sitten kaiken lisäksi sairastuin koronaan ja niinpä melkein koko elokuu jäi väliin. Syyskuulle asti meni, ennen kuin sain tuhat kilometriä täyteen, mutta syksy oli syksyksi lämmin ja ne viimeiset vaivaiset kilometrit sain helposti kasaan ja itse asiassa ylitin tavoitteenikin ihan hyvin.

Homma jatkuu ja maisemat vaihtuu - näin se pyöräily toimii.