Olimme eilen Kannelmäen kirkossa messussa. Sinänsä outoa, että lähdimme ajamaan 40 kilometriä mennäksemme jumikseen. Olisihan tuota ollut kirkkoja lähempänäkin - lähin on hiukan yli kilometrin päässä. Oli meillä ihan syykin tälle kaukokirkolle.

Kannelmäen kirkko on hyvin lähellä sitä Kehä I:llä sijaitsevaa suurta kauppaliikettä, Kaaria. Jumiksen jälkeen kävimmekin siellä syömässä lounaan - söin pitkästä aikaa maksaa, rouva otti kanasalaatin.

Tuo kirkko on sangen moderni ja se on otettu käyttöön vuonna 1968. Ulkoa katsottuna se näyttää ainakin tulosuunnasta katsoen suurelta intiaaniteltalta tai kodalta tai joltakin sellaiselta. Löysin netistä yhden sittelyn, missä sitä kutsuttiin pyhäkköteltaksi. Pääovesta pääsee suoraan sisälle hyvin avaraan kirkkosaliin, missä on betoniset seinät ja koko katon halkaiseva ikkunarivi. Alttaritaulua ei ole, vaan alttarin takana on lähes koko seinän levyinen mosaiikki-ikkuna. Hyvä-ääniset suurehkot, kolmisormioiset urut kuulostivat erittäin hyvältä, mikä tietysti voi johtua erinomaisen hyvästä kanttorista. Koko tila tuntui akustisesti hyvältä - siellä olisi vallan mielenkiintoista laulaa kuoron kanssa.  Seurakunnan kirkkoherra hoiti liturgian ja saarnasi armosta - ihan miellyttävä koko tilaisuus.

No nyt sitten asiaan. Miksi ihmeessä olimme siellä, vaikka tosiaan lähempää olisi kirkko löytynyt. Nuorin tyttäremme kuuluu Kannelmäen seurakuntaan. Heidän perheeseensä syntyi vauveli vajaa kolme kuukautta sitten ja hänet kastettiin viikko sitten. Siinä tilaisuudessa pappi kertoi, että vauvan nimi luetaan jumiksessa juurikin 23.6. tuolla Kannelmäen kirkossa ja koska tytär perheineen oli juhannusreissulla, päätimme mennä sinne itse, ottaa puhelimella tuo lukeminen videolle ja sitten lähettää se yllätykseksi heille. Homma onnistui ja tuli hyvä mieli, kun sukumme pienin mainittiin.

Sen lisäksi, että oli muutenkin hyvä reissu, niin ilmahan oli mitä parhain. Reipas parikymmentä astetta lämmintä ja kirkas sinitaivas.