Vanhoista hyvistä ajoista ei välttämättä kannata pitää suurta meteliä, koska ne vanhat ajat eivät aina kuitenkaan olleet niin erikoisen hyviä. Omat puolensa toki oli, mutta paluu menneeseen on ensinnäkin mahdotonta ja kyllähän tämä elämä on sellaista, että sitä on elettävä tässä ja nyt ja tähdättävä tulevaisuuteen eikä haikailla siihen, mikä on jo mennyt.

Menneisyydestä voisi kyllä ottaa matkaan joitakin hyviä juttuja - totta kai. Yksi niistä on postikortit, joita ei enää tule kuin jouluna ja nekin ovat vähentyneet sitä mukaa, kun meitä vanhempi sukupolvi hiljalleen kuolee tai unohtaa moisen asian. Tavallaan kaipaan sitä ja toisaalta en välitä, mutta siinä oli oma hohtonsa. Niin lähettämisessä kuin vastaanottamisessakin.

Muistan tietenkin mainiosti sen ajan, kun meille tuli postikortteja muulloinkin kuin jouluna. Tyypillisin kortti tuli jostain lomamatkalta. Itsekin olemme lähettäneet reissuiltamme ison määrän postikortteja, joiden kirjoittaminen ja postimerkkien liimaaminen oli melkoinen homma tuolla jossain, missä nyt satuttiin olemaan.

En ole tallentanut enää aikoihin meille tulleita kortteja ja melkein kuvittelen hävittäneeni ne vanhatkin. En ainakaan ole nähnyt sellaisia kasoja. Äitini oli kova lähettelemään milloin mitäkin tervehdyksiä etusijassa tietenkin suuret juhlapyhät, mutta myös syntymä- ja nimipäivät. Toisaalta häneltä saattoi tulla pelkkä vuodenaikatoivotus.

Äiti säästi kaikki kortit. Kun hän kuoli keväällä 2005, löysimme tietenkin hänen kaapeistaan kaikenlaista ja se vastaanotettujen postikorttien määrä oli huikea. Kaivoin kaikki meidän lähettämät kortit esiin ja niitähän oli paljon. Tietenkin siellä oli hänen ikätovereidensa ja edeltävien sukupolvien lähetyksiä, mutta myös nuorten lähisukulaisten matkatervehdyksiä. Äitihän suorastaan loukkaantui, jos hänelle ei laitettu korttia reissun päältä ja aina hän muistutti monen muun ohjeen lisäksi, että sitten pitää laittaa postikortti.

Kerran Kreikassa ollessani laitoin hänelle kortin joka päivä. Ensimmäisessä oli viestinä "Täällä on kuuma", seuraavassa " Tänään on kuumempi kuin eilen ja olen syönyt hyvin", seuraavassa varmaan "Olen uinut" ja niin edelleen. Nuo kaikki kortit kyllä tulivat yhtä aikaa, mutta oli hän vähän ihmeissään.

Kortit ovat nykyään muuttuneet sähköisiksi. Whatsapp-viestit kulkevat nopeasti ja helposti ja niissä saa myös videot kulkemaan ja niissä on lisäksi se hyvä puoli, että ne kertovat juuri tässä ja nyt tapahtuneesta. Postikortteja saattaa joutua odottamaan viikkokausia. Puhelinviestit ovat kuitenkin sellaisia, että ne jäävät sinne puhelimeen ja saattavat hukkua sinne uusien lähetyksien tulvaan ja aina silloin ja tällöin niitä täytyy siivota pois ja niinpä konkreettiset muistot  ystävien, kavereiden tai lähisukulaisten matkoista katoavat.

Kyllähän se vanha korttijuttu saisi edelleen olla olemassa. Voihan niitä edelleen lähettää, mutta yksi juttu on se, että sekä kortit että postimerkit ovat nykyään aika kalliita, mikä tietenkin entisestään vähentää niiden suosiota.