En tapaa todellakaan sotkeutua politiikkaan, enkä varsinkaan Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan ja presidentinvaaleihin. Eihän minulla ole mitään sanan sijaa siihen, kuka sinne kulloinkin valitaan ja vaikka presidentillä on liittovaltiossa todella paljon valtaa, joutuvat hänenkin päätöksensä senaatin ja kongressin punnittavaksi. Tästä Yhdysvaltain pressanvaalista tekee mieli kuitenkin sanoa pari painavaa sanaa ja saman tien tunnustautua Harrisin kannalle.

Kun Donald Trump valittiin ensimmäisen kerran pressaksi USA:aan, oli maailmanpoliittinen tilanne askeleen rennompi eikä ehkä kaiken kaikkiaan niin vakava kuin millaiseksi se nyt on kehittynyt viime vuosina. Kaikki me tiedämme nämä syyt.  Joe Biden on joutunut punnitsemaan paljon raskaampia asioita kuin hänen edeltäjänsä - niin Trump kuin Obama ennen häntä.

Bidenista ei olisi ollut enää toiselle nelivuotiskaudelle, joskin hän otti ihan vakavasti huomioon neuvonantajiensa ohjeet, mutta uskottavuus sekä Yhdysvalloissa että kaikkialla maailmassa on neljän vuoden aikana murentunut aika lailla. Presidentin vaihtuminen siellä rapakon takana on nyt selvä ja aiheellinenkin tapaus, mutta kumpiko ehdokkaista lopulta astelee suurvallan päärakennuksen käytävillä valkoisen talon pomona, on suuren suuri kysymys.

En ole oikeastaan koskaan erikoisemmin välittänyt USA:n pressanvaaleista, vaikka olen niitä seuraillut uutisista joka neljäs vuosi. Vähemmän kuitenkin kuin samaan vuoteen sattuvia kesäolympialaisia. Vuosien varrella olen oppinut toki huomaamaan, että koko maailmanpolitiikalle amerikkalaisten valitsema presidentti on erittäin merkittävä, mutta enimmäkseen he ovat olleet hyviä yhteistyökumppaneita Euroopalle ja linjoissa selkeitä. Koko USA:n toiminta presidentin puoluekannasta riippumatta on ajoittain ollut hyvinkin sotaisaa ja heillä on vahvasti aseistautuneita kumppaneita siellä ja täällä ja samalla ulkopolitiikka on ollut joitakin maita kohtaan varsin rankkaa.

Minun elinaikanani kaikki USA:n presidentit, niin demokraattiset kuin republikaaniset päämiehet, ovat olleet ihan asiallisia työssään. Vivahde-eroja on toki ollut, mutta kaiken kaikkiaan jokainen on ollut taustoistaan huolimatta vahvasti maan politiikassa mukana ja monet jos eivät peräti kaikki tottuneita valtiolliseen johtamiseen osavaltioidensa kuvernööreinä tai lähellä heitä. Voidaan siis puhua ammattipoliitikoista. Sitten näyttämölle astui Donald Trump.

Trump on ollut talousmies, liikemies, joka on hankkinut mielettömän omaisuuden tekemällä bisnestä. En tiedä mitä ja miten paljon, mutta tottahan se on. Kyse ei ole ollut pienyrittäjyydestä vaan todella suuresta liiketoiminnasta ja Yhdysvalloissa ei tällainen toimi onnistu pumpulipojilta ja -tytöiltä. Trumpin toiminnassa on ollut häikäilemättömyyttä ja sellaisia asioita, jotka eivät päivänvaloa siedä. Ei hän muuten olisi saanut niin paljon oikeudellisia syytteitä, joiden käräjöinti on edelleen kesken.

Trumpin käytös on törkeää. Valtakunnan päätehtävässä toimivan ihmisen tulisi osata alkeellisetkin käyttäytymissäännöt ja vielä tehdä ne tavallista hienostuneemmin. Hänen kuuluu olla tehtävässään edustava ja tuntea tarkoin tapaamiensa arvovieraat ja heidän kotimaidensa tavat ja tottumukset ja käyttäytyä sen mukaisesti. Presidenttikaudellaan Trump mm. törkyili Intiassa, missä hän kieltäytyi syömästä hänelle tarjottua kasvisruokaa eikä siinä mitään, mutta hänhän sitten varsin painavasti ilkkui tätä tarjoilua. Näitähän riitti.

Trump on tietämätön ja käsittämättömällä tavalla antaa johtaa itseään harhaan. Väittelyssä Harrisin kanssa hän väkevästi julkisti haitilaisten maahanmuuttajien syövän kanta-asukkaiden lemmikkejä, mikä sai Harrisin ilmeen muuttumaan hetkessä. Jotenkin tuli sellainen olo, että Harris ei voinut uskoa korviaan ja tilannehan kääntyi ihan täydeksi nauruksi. Tuollainen mieskö hakeutuu USA:n presidentiksi? Yhtä lailla Harris nauroi väitteelle, että Harris on muka marxilainen. Tästä on erittäin helppo tehdä johtopäätös, että Trump ei lainkaan ymmärrä Karl Marxin yhteiskuntateorioita, ei varmaankaan tunne niitä ollenkaan. Harrisia ei yhtään naurattanut Trumpin huutoväittämä siitä, että Harris muka kannattaa jo syntyneiden vauvojen abortoimista eli toisin sanoen murhaamista. Samoin Trump väitti Harrisin kannattavan lähes syntymätilassa olevien, mutta vielä kohdussa olevien vauvojen abortointia. Nämä ovat pieniä, mutta vakavia esimerkkejä siitä, millainen mies on hakemassa USA:n presidentiksi.

Tiedämme mainiosti, mitä mieltä Trump on ilmastonmuutoksesta. Samoin DEI:stä (diversity, equity, inclusion = monimuotoisuus, tasa-arvoisuus, mukaanottaminen). Trump on itsekäs ihminen, mikä heijastuu globaalisti siihen, että hän ajattelee vain omaa maataan (MAGA), eikä yhtään ajattele suurien maiden ja yhteisöiden (EU, NATO) yhteistyön merkitystä. Ei Trump kaikissa asioissa ajattele omaa maataan, koska hän on vahvasti vastustanut koko kansaa ja etenkin vähävaraisten elämää helpottavaa Obamacarea. Näitähän esimerkkejä riittää. Trump on täysin holtittomasti ottanut tai hyväksynyt tilaisuuksissaan sellaisten musiikkikappaleiden käytön, joihin hänen joukoillaan ei ole ollut lupaa. Tämä osoittaa selkeää välinpitämättömyyttä. Vuosien aikana Trump on valehdellut niin paljon eri asioista, että niistä saisi melkoisia teoksia.

Suomessa on paljon Yhdysvaltain ja Suomen kaksoiskansalaisia. On käsittämätöntä, että meilläkin on sellaisia ihmisiä, jotka kannattavat Trumpia presidentiksi ja aikovat äänestää häntä mahdollisesti sen takia, että ovat itse perustaltaan republikaaneja. Minulla ei ole suosikkipuoluetta, mutta en takuulla äänestäisi sellaista ihmistä, joka toimii niin kuin Trump toimii. Siitä ei todellakaan seuraa pitkälle ajatellen mitään hyvää.  On todella mahtavaa, että viihdealan megatähdet ovat antaneet tukensa Harrisille näissä vaaleissa Taylor Swiftin ollessa etujoukoissa. Viimeksi neljä vuotta sitten yksi rock-musiikin kuningas eli Bruce Springsteen uhkasi muuttaa Australiaan, jos Trump tulisi uudestaan valituksi. Vielä Bruce on amerikkalainen, mutta kuinka kauan.

Olen puhunut ja paasannut, ugh!